Jotain siinä on, keinonurmen kahina, kumirouheen riehaannuttava rohina tai pelinohjaajan pillin villiinnyttävä vaikutus. Jotain erityistä siinä täytyy olla, koska osa meistä aikuista muuttuu peleissä alkukantaisiksi yksilöiksi, joilta tuntuvat olevan hukassa niin käytöstavat kuin terve järkikin. Jokin saa osan meistä unohtamaan, että kentällä on lapsia, joita sattuu jokainen häijy huuto, kovaääninen kommentointi tai räkäinen nauru. Tai pilkallinen laskeminen “Oho, nyt meni yksi syöttö omille.” Kuinka moni meistä aikuisista saa harrastuksissaan huutopalautetta siitä, että “toi on ihan surkea”. Haluaisimmeko itse kuulla sellaista? Saisiko se meidät lähtemään seuraavaan peliin, jossa saisi taas kuulla, miten sysisurkea on? Aktivoituu alakynnessä Luolaihminen herää helposti, kun oma jälkikasvu on tappiolla. Se alkaa riehua ja rehennellä. Se oikeuttaa käytöksensä sillä, että “eläytyy peliin” ja siksi voi huutaa, mitä sattuu. Pahimmillaan se huutaa kuin olisi kyse selviytymisestä ja e

Pienet nappikset ja pieni pelaaja näyttävät niin söpoiltä. Kengät ovat minikokoa, söpöt ja suloiset, ja silti haisevat aivan järkyttävän pahalle. Koska ne ovat unohtuneet auton perään muovipussissa kosteana, hajuja hautoen. Kastuneen, hyvin hautuneen keinonahkakengän aromi on vertaansa vailla. Kun sen kerran haistaa, tunnistaa sen aina. Perheessämme joitain keinonahkakenkiä on säilytetty kesäisin oven ulkopuolella, koska aromi on vaan niin kertakaikkisen hajuisa. Merenpohjan antoisa aromi Oman arominsa tuovat erilaiset kentät. Keinonurmet luokittelen siistiin sisätyöhön, kotiin kantautuu vain kumirouhetta ja normaalia hien hajua. Luonnonnurmista löytyy enemmän ytyä. Ehdoton suosikkini oli rannikolla sijainnut luonnonnurmi. Turnauksen jälkeen varusteet haisivat niin järkyttäville, että piti mennä kakomaan ennen tavaroiden purkamista. Märät varusteet kun haisivat läheisen raviradan hevosille, märälle merenpohjalle, hielle ja ties mille muulle määrittelemättömälle pahalle. Kot