Päätös ei ollut helppo. Sitä kipuilivat niin pelaaja kuin äitikin. Se merkitsi kaiken tutun ja turvallisen jättämistä. Se tarkoitti kaiken aikatauluttamista, ylimääräisen karsimista ja keskittymistä vain jalkapalloon ja kouluun.
Toisaalta se oli loistava mahdollisuus oppia lisää, saada uusia ystäviä ja kokea aivan uudenlaista jalkapallokulttuuria. Se oli heittäytymistä, riskin ottamista ja omien rajojen hakemista. Se oli kortti, joka piti katsoa.
Kun päätös oli tehty, vielä vaikeampaa oli kertoa siitä niille ihmisille, joiden kanssa oli vuosia pyörinyt harrastuksen ympärillä. Pelaajalle se oli helpompaa, koska kaikki uusi, kiva ja jännittävä oli edessä. Futismutsille se oli vaikeaa, koska kaikki tutut pelaajat ja aikuiset jäivät toiseen joukkueeseen.
Useimmat tutut tuntuivat aidosti iloitsevan ja ymmärtävän. Mutta eivät kaikki.
Vasta silloin ymmärsin, miten pelaajan joukkueen vaihtaminen voi käydä tunteisiin. Jopa niin paljon, että sitä piti sähköposteissa puida. Niissä kerrottiin, että pelaaja ei tule saamaan peliaikaa kyseisessä joukkueessa eikä ikinä pääse avaukseen. Yksi sanoi viimeisinä sanoinaan pelaajalle, että ties vaikka lopetat, kun kulkeminen on niin raskasta. Aikamoisia sanoja, aikuisilta.
Pelaaja ei lopettanut ja paikkakin oli avauksessa. Ei siitä sen enempää.
Sen opin, että lähtipä kuka tahansa mihin tahansa, toivotan pelaajalle täydestä sydämestäni kaikkea hyvää ja kannustan häntä kokeilemaan uutta.
Toivon, että kaikille siipiään kokeileville jää hyvä maku suuhun. Koska silloin on helppoa palata kasvattajaseuraan takaisin, joko pelaajana, valmentaja-akatemialaisena tai aikanaan omien lasten kanssa.
Futismutsi
Toisaalta se oli loistava mahdollisuus oppia lisää, saada uusia ystäviä ja kokea aivan uudenlaista jalkapallokulttuuria. Se oli heittäytymistä, riskin ottamista ja omien rajojen hakemista. Se oli kortti, joka piti katsoa.
Kun päätös oli tehty, vielä vaikeampaa oli kertoa siitä niille ihmisille, joiden kanssa oli vuosia pyörinyt harrastuksen ympärillä. Pelaajalle se oli helpompaa, koska kaikki uusi, kiva ja jännittävä oli edessä. Futismutsille se oli vaikeaa, koska kaikki tutut pelaajat ja aikuiset jäivät toiseen joukkueeseen.
Useimmat tutut tuntuivat aidosti iloitsevan ja ymmärtävän. Mutta eivät kaikki.
Vasta silloin ymmärsin, miten pelaajan joukkueen vaihtaminen voi käydä tunteisiin. Jopa niin paljon, että sitä piti sähköposteissa puida. Niissä kerrottiin, että pelaaja ei tule saamaan peliaikaa kyseisessä joukkueessa eikä ikinä pääse avaukseen. Yksi sanoi viimeisinä sanoinaan pelaajalle, että ties vaikka lopetat, kun kulkeminen on niin raskasta. Aikamoisia sanoja, aikuisilta.
Pelaaja ei lopettanut ja paikkakin oli avauksessa. Ei siitä sen enempää.
Sen opin, että lähtipä kuka tahansa mihin tahansa, toivotan pelaajalle täydestä sydämestäni kaikkea hyvää ja kannustan häntä kokeilemaan uutta.
Toivon, että kaikille siipiään kokeileville jää hyvä maku suuhun. Koska silloin on helppoa palata kasvattajaseuraan takaisin, joko pelaajana, valmentaja-akatemialaisena tai aikanaan omien lasten kanssa.
Futismutsi