Siirry pääsisältöön

Ihmemaan Liisat

Hieraisen silmiäni. Epäilen muistiani. Katson kentälle tulevaa joukkuetta kummissani. Vain muutama tunti sitten, vastustajan pelaajat näyttivät varsin erilaisilta. Eivätkä vain erilaisilta, vaan myös hyvin erikokoisilta.

Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana.

Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä.

Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille paikkakunnille ja pienille seuroille. Mutta mihin tarvitaan yli-ikäisiä, jos muutenkin pelaajia näyttää olevan runsaasti tarjolla?

Kuka sai ja mitä?

Eniten mietin sitä, miltä pienistä Ihmemaan Liisoista mahtoi tuntua. Niistä 10-vuotiaista, jotka eivät juuri päässeet kentälle tärkeimmässä pelissä. Pienet piipahtelivat kentällä ja saivat pelata pelissä, jolla ei  ollut mitään merkitystä jatkon kannalta. Toki he saivat kaulaansa mitalit. Tosin niitä ei tainnut aluksi kaikille riittää, koska joukkue oli niin iso.

Entä mitä isoimmat Ihmemaan Liisat saivat? Voiton nuorempien turnauksessa. Eikö heille olisi pelaajakehityksen kannalta parempaa pyrkiä voittamaan omassa ikäluokassaan tai hakea kokemusta vanhempien turnauksissa, kun taitoa kerran riittää?

Entäpä joukkue, mitä se sai mitalien lisäksi?  Miten joukkueen peli kehittyi, kun ratkaisijat ammennettiin vanhemmista ikäluokista? Olisiko pikku-Liisoille pahasta pelata omana ryhmänään omalla tasollaan?

Kuten alkuperäinen tarina, on tämäkin mystinen ja täynnä outoja käänteitä. Selväksi tuli ainoastaan se, mitä Liisojen valmentaja tästä sai. Hän sai haluamansa voiton.

Entä mitä meidän joukkueemme sai, katkeran mielenkö? Ei sinne päinkään. Pelaajat saivat voitetun hopean ja mahtavan mielen. He taistelivat joukkueena loppuun saakka ja pistivät tosissaan vastaan vanhemmille. He kehittyivät joukkueena ja saivat aimo annoksen itseluottamusta. Tietäväthän he, että heidän voittamiseensa tarvitaan vanhempien pelaajien apua.

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei meidän ikäluokassa

Kiusaaminen on ikävä ilmiö, johon lähes jokainen ikäluokka törmännee. Pahimmillaan tilanne voi jatkua pitkäänkin, koska kiusaajat toimivat niin taitavasti, ettei kiusaaminen näy valmentajan silmiin tai kanna huoltajan korviin. Asian ottaminen esiin ei ole tehtävistä kaikkien kiitollisimpia. Palautteen vastaanottajan ensimmäinen reaktio voi olla pään laittaminen syvälle pensaaseen. - En MINÄ ole huomannut mitään. Vastuuhenkilöt eivät suinkaan ole aina paikalla eivätkä mitenkään voi huomata kaikkea kentän laidalla. Se on täysin ymmärrettävää. Mikä ei ole ymmärrettävää, on palautteen vesittäminen sillä, että minä en ole mitään huomannut. Vahva Minä en ole huomannut mitään -vastaus korreloi helposti sen kanssa, miten tomerasti asiaa aletaan selvittää. Pahimmillaan tuo asenne tarkoittaa sitä, että koska minä en ole huomannut mitään, kiusaamista ei ole. Nollatoleranssi, paperilla Kiusaamisesta päästään tuskin ikinä eroon, mutta siihen puuttumiseen voidaan valtavasti vaikuttaa. Ent

Kentällinen mokkapaloja

Niin pelaaja kuin hänen huoltajansakin kasvaa harrastuksen myötä. Kun pelaaja oppii syötön, oppii lapsen huoltaja parhaan mokkapalareseptin ja pizzaohjeen. Koska turnauksissa syödään neliömetreittäin mokka- ja pizzapaloja. Aina ja ikuisesti. Pitkään pelanneen lapsen huoltaja ehtiikin leipoa vähintään kentällisen mokkapaloja pelivuosien aikana. Kun pelaaja oppii nilkkapotkun, huoltaja oppii buffahinnaston. Vaikka yöllä herätettäisiin, suusta tulee mokkapalan ja kahvin kokonaishinta. Sekä se, mitä maksaa makkara ja pillimehu. Koska se kuuluu lajiin, yhtä olennaisesti kuin pallo ja nappikset. Kun ollaan niin pitkällä, että lapsi tietää mikä on paitsio, huoltaja tietää, miten turnauskatokset kasataan ja mikä on paras tapa sytyttää makkaragrilli kulmakarvoja kärtsäämättä. Kurittomat kengännauhat ja kampaukset Pelaajan vanhempi oppii myös tekemään solmuja. Aloittelijan tunnistaa rusetista ja  epäuskoisesta katseesta, joka aiheutuu, kun nauhat aukeavat noin seitsemännen kerran tunnin