Siirry pääsisältöön

Tekstit

Sinulle on paikka katsomossa

Peli on juuri alkamassa. 11 kundia kentällä ja viisi odottaa vuoroaan vaihtopenkillä. Kaunis ilma, auringonpaiste, kotipeli. On pelipäivä, juhlapäivä.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kaikkialla muualla kuin katsomossa. Se ammottaa tyhjyyttään. Pelaajien vanhemmista ovat paikalla ne kaksi tosi fania, jotka seisovat siellä säässä kuin säässä. Siinä ne sanailevat keskenään, että saatiinkin tällä kertaa hyvät paikat.

On surullista nähdä, miten vanhempien määrä peleissä laskee lasten kasvamisen myötä. Siinä missä Opel-liigan peleissä ovat oman perheen lisäksi mummit ja kummit, teini-ikäisten peleissä katsomot kumisevat tyhjyyttään.
Minkälaisen viestin sinä annat? Mitä vanhemmaksi pelaajat käyvät, sitä enemmän aikaa harrastus vie. Harrastetasollakin treenit vievät helposti vähintään neljä ilta viikosta ja siihen vielä pelit päälle. Lapsi tai nuori viestii sitoutumisellaan siitä, että tämä juttu on mulle tärkeä. Käytän siihen paljon aikaa ja haluan kehittyä. Minkälaisen viestin vanhe…
Uusimmat tekstit

Kummituksia ja mehiläismuodostelmia

Peli-ilo on parhaimmillaan jalkapallokoululaisten peleissä, kun hyökätään mehiläisparvea muistuttavassa muodostelmassa. Timantit, joulukuuset ja muut pelikuviot saavat kyytiä, kun mennään koko joukkueen voimin kohti maalia. Oikea suuntakin saattaa unohtua, kun lähdetään iloiseen laukkaan kohti jotain maalia.
Pienten pelit ovat aitoja, hurmaavia ja viihdyttäviä mutta myös hyvin herkkiä häiriötekijöille. Matalalla lentänyt lentokone voi pysäyttää puolet pelaajista paikoilleen ja ohiajava paloauto tyhjentää kaiken muun mielestä. Liivit ovat erittäin inspiroivia, hetkessä ne muuntautuvat niin kummituksen kaavuiksi kuin hevosen hännäksi, kunnes koutsi muistuttaa niiden käyttötarkoituksesta.
Hiekkakakkuleipureita ei kentän laidalla näe, sillä jalkapallokoululaiset eivät enää treenaa hiekkakentillä. Hiekan on korvannut tekonurmen musta kumirouhe, joka toimi niin rakennusmateriaalina kuin kasvomaalausten värinäkin. Näitä saavutuksia esitellään ylpeänä omille vanhemmille, jotka eivät aina ole …

Aamulla kello 4.15

En tee tätä rakkaudesta lajiin vaan rakkaudesta lapsiin, kuvaili eräs toimihenkilö ansiokasta työtään juniorifutiksen eteen.

Allekirjoitan tuon väitteen. Täytyy tunnustaa, että rakkaus lajiin ei aina syki kovin vahvana silloin, kun herätyskello karjuu aamuneljältä puuron keittoon ja kuljettamaan pelaajaa lentokentälle. Silti kampean itseni ylös, tarkistan futarin varusteet ja kypsyttelen kaurapuuron valmiiksi. Samalla toivoen, että pahempaa varuste- tai passihävikkiä ei ilmene ennen lähtöä.

Kieltämättä rakkaus saattaa olla silloinkin koetuksella, kun viikonloppuun pakkautuu monta eri turnausta ja kotona käydään lähinnä hakemassa kuivia varusteita. Mutta kun onnistunut suoritus tai mojova maalipaikka tulee, unohtuu kylmyys ja märkyys. Itsekin lämpenee katsoessa pelaajien iloa ja onnistumista sekä sitä, miten harkoissa opeteltujen asioiden siirtymistä peliin.
Voisi sitä tehdä muutakin, vai voisiko? Ylihintaista ja alijäähtynyttä turnauskahvia litkiessä mielessä on käynyt, että samalla r…

Säässä kuin säässä

Ensikertalainen tuli peliin äitinsä kanssa. Äiti oli sitä mieltä, että lapsi jättää pelin väliin. Syynä oli se, että nappis oli kastunut vesipullon vuotaessa. Vakuuttelin huolestuneelle äidille, että märällä kengällä voi pelata varsin mainiosti. Puhuin siitä, miten tärkeää joukkueelle on saada pelaaja kentälle. 

Hieman meinasi suupieltä nykiä. En viitsinyt rikkoa illuusiota jalkapallon harrastamisesta. Sitä kun pelataan säässä kuin säässä. Tuli taivaalta sitten vettä, lunta tai rakeita tai kaikkien noiden kolmen yhdistelmää.
Eihän tarvi mennä suihkuun?Pahimmillaan vettä tulee niin paljon, että pallo pysähtyy lammikkoon tai loiskauttaa komeat vesikaaret kentän pintaan iskeytyessään. Onpa ollut niitäkin pelejä, jossa pelaajien on täytynyt ottaa kenkä välillä pois, koska se on ollut niin täynnä vettä, että sillä ei voi potkaista. 

Pelaajia vedenpaisumus haittaa yleensä vähemmän kuin katsomossa värjötteleviä kannattajia. Parhaimmillaan pelaaja tulee tällaisen vesipallopelin jälkeen hymy huu…

Kuomia ja untuvatakkeja

Kun lapsi aloittaa futisharrastuksen, on pukeutuminen välillä kovin kirjavaa. Ohjeistuksesta huolimatta on toppatakkia ja -housua sekä Kuoma-saapasta ja sen seitsemää erilaista tupsupipoa.

On varustetta ja materiaalia, jotka eivät sovellu urheiluun. Omakin esikoinen sinnitteli sellaisissa varusteissa ensimmäisen sateisen kesäleirin, että jälkeenpäin oikein hävettää. Varmasti leiri oli kylmä ja kalsea, onneksi rakkaus lajiin sai jatkamaan.

Kun pelivuosia alkaa kertyä mittariin, pelaajien vaatetus tulee kuntoon. Päällä ovat  harjoitteluun sopivat seuravarusteet eikä porukka näytä enää värikkäältä kuin vappukulkue.

Myös huoltajien elämä helpottuu, kun urheiluun sopivaa vaihtovaatesettiä on mukana. Ja ennen muuta materiaalit ovat sellaisia, etteivät ne kerää koko kentän kosteutta itseensä.
Piposta ei luovuta Kun tarpeeksi kauan seisoo kentän laidalla, huomaa, miten tärkeää kannustusjoukon pukeutuminen on. Kylmä hiipii helposti katsojaan aiheuttaen kokonaisvaltaisen horkan, josta ei tahdo …

Sehän on Tuusulasta

En mene liian lähelle, enkä varsinkaan puhu sille. Sehän on Tuusulasta.….

Tällaisissa tunnelmissa ovat joskus yhteisjoukkueen pelaajat yhteisen taipaleensa aloittaneet. Molempien seurojen pelaajat seisoivat visusti omissa leireissään muistellen, kenet toisen seuran pelaajista oli kohdannut kentällä ja ennen kaikkea millä seurauksilla.

Vaikka rakkaus lajiin yhdistää yli kuntarajojen, voi yj-hengen syttyminen vaatia tovin. Valmentajat ja taustat tekevät yhteishengen nostatuksessa erinomaista ja arvokasta työtä.

Loistava apua on saatu seurayhteistyönä toteutetusta yj-vastaavan pestistä. Tässä roolissa Jukka Kuusonen osallistuu yj-joukkueiden toimintaan ja auttaa uusien yj-ikäluokkien muodostamisessa. Pyörää ei enää tarvitse keksiä vuosittain uudelleen, kun toimintamallit ja -tavat siirtyvät luontevasti aloittaville yj-ikäluokille.
Turhaa huolta Meillä vanhemmilla on tärkeä rooli yj-ilon löytämisessä. Joskus juuri me voimme olla  pahimpia yj-jarruja. Joskus tuntuu siltä, että Tuusula on h…

Osoitteena Kalevan tekonurmi

Kalevan tekonurmelle tullessani poikani valmentaja huutelee hämmästyneenä.

- Hei, poikasi ei ole nyt täällä.
- Joo, ei ole, se on kipeänä. Tulin tyttöä hakemaan.
- Joo, niinhän se taitaa olla, että aina joku teidän lapsista löytyy täältä, valmentaja vastaa nauraen.

Sitä futis parhaimmillaan on. Kun ei ole omat treenit, lapset ovat höntsäämässä tai treenaamassa kavereiden kanssa. Kentältä löytyy samanhenkistä seuraa ja jos tilaa on, pienpelit saadaan pystyyn omatoimisesti. Hyvässä seurassa ja tolkuissa touhuissa.
Lohtua lajitovereista Kun teini-ikä iskee, hyvä osoite on edelleen Kalevan tekonurmi. Nolojen vanhempien nalkutus ei kanna sinne saakka, vaan siellä saa olla rauhassa omien lajitovereidensa kanssa. Kentälle hengaavat ne tutut joukkuekaverit, joista saa seuraa.

Katsomosta tai kentän laidalta voi salaa ihastella taitavan tytön tai kyvykkään kundin pelaamista. Teini-iän myötä tuttuja poikia tai tyttöjä saattaa alkaa katsoa aivan uudella tavalla ja löytää vanhoista höntsäkavereist…