Siirry pääsisältöön

Tekstit

Mun ei tarvitse sietää sellaista käytöstä

- Mä en aio enää kertaakaan kuunnella sellaista huutamista. Mun ei tarvitse sietää eikä kuunnella sellaista, esikoinen totesi ja ripusti pillin ja kellon naulaan.

Liian monen pelinohjaajan viheltäminen päättyy tällaisiin tunnelmiin. Kun riittävästi huutoa kuuluu kentän laidalta, mitta tulee täyteen, lopullisesti.

Vuosittain KP-75:ssä aloittaa kymmeniä uusia pelinohjaajia. He ovat seuran omia pelaajia, joilla on intoa ja osaamista sekä palava halu oppia lisää. Silti vain pieni osa jatkaa viheltämistä ensimmäistä vuotta pidempään. Ani harva hakeutuu varsinaiseen erotuomarikoulutukseen.

Edes viheltämisestä maksettava pieni palkkio ei saa nuoria jatkamaan. He eivät halua kuunnella huutamista ja ovat siinä harvinaisen oikeassa. En minäkään kuuntelisi muutaman euron vuoksi sellaista mesomista.

Virheitä toki sattuu, harjoittelevathan pelinohjaajat vasta viheltämistä. Mutta saavat he niskaansa välillä aivan asiatonta kuraa: kovimmilla huutelijoilla säännöt eivät ole aina hallussa, vaikka miel…
Uusimmat tekstit

Liikettä ja logistiikkaa

Kun lapsi oppii pelaamaan jalkapalloa, hänen vanhempansa oppii aimo annoksen futismaantietoa. Esimerkiksi kymmenessä vuodessa tulevat tutuiksi lähikuntien ja -kaupunkien keinonurmet ja hallit.
Nykyään oikein yllättyy, jos peli on sellaisella tekonurmella, jolla ei ole aiemmin käynyt. Yleensä kyseessä on joku uusi tekonurmi, koska ne vanhat on jo niin moneen kertaan jo nähty.

Futismutsius on koulinut surkeasta suunnistajasta näppärästi navigaattorin avulla kentän löytävän konkarin. Tunnen Suomen maantietoa häpeällisen huonosti, mutta keinonurmien sijainnissa alan olla aikamoinen asiantuntija, noin 70 kilometrin säteellä Keravasta.

Futismaantiedon ansiosta olen alkanut hahmottaa karttaa uudella tavalla. Kun joku puhuu esimerkiksi paikasta Laaksolahdesta, kohteen sijainnin haarukointi alkaa kysymyksellä, sijaitseeko kohde lähellä futishallia.

Logistisia lottovoittoja
Kun perheessä pelaa useampi lapsi, viikonloppuun lähdetään harvoin fiilispohjalta, ilman tarkkaa suunnittelua ja kaiken ke…

Ei meidän ikäluokassa

Kiusaaminen on ikävä ilmiö, johon lähes jokainen ikäluokka törmännee. Pahimmillaan tilanne voi jatkua pitkäänkin, koska kiusaajat toimivat niin taitavasti, ettei kiusaaminen näy valmentajan silmiin tai kanna huoltajan korviin.

Asian ottaminen esiin ei ole tehtävistä kaikkien kiitollisimpia. Palautteen vastaanottajan ensimmäinen reaktio voi olla pään laittaminen syvälle pensaaseen.

- En MINÄ ole huomannut mitään.

Vastuuhenkilöt eivät suinkaan ole aina paikalla eivätkä mitenkään voi huomata kaikkea kentän laidalla. Se on täysin ymmärrettävää. Mikä ei ole ymmärrettävää, on palautteen vesittäminen sillä, että minä en ole mitään huomannut.

Vahva Minä en ole huomannut mitään -vastaus korreloi helposti sen kanssa, miten tomerasti asiaa aletaan selvittää. Pahimmillaan tuo asenne tarkoittaa sitä, että koska minä en ole huomannut mitään, kiusaamista ei ole.
Nollatoleranssi, paperilla Kiusaamisesta päästään tuskin ikinä eroon, mutta siihen puuttumiseen voidaan valtavasti vaikuttaa. Entäpä jos se…

Pelastetaan teinit

Se on hukassa. Sitä ärsyttää aamusta iltaan. Se ei oikein tiedä, kuka se on siinä oudossa kropassa, joka muuttuu melkein yhtä nopeasti kuin oma mieliala.

Mutta onneksi sillä jotain tuttua ja turvallista. Lauma, johon se on tottunut ja jonka jäsenet se tuntee. Se tietää, mitä siellä tehdään ja miten siellä toimitaan. Oma joukkue ja oma ikäluokka. Sinne on tuttua ja turvallista mennä.

Kunnes tulee b.

Yhtäkkiä kaikki tuttu on mennyttä. Tulee päivä, jolloin se joutuu eroon tutusta laumastaan, siitä jonka kanssa on tottunut pelaamaan viimeiset kymmenen vuotta.

Teini tietää sanan b-junnut mutta ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Sitä, että joutuu menemään vanhempien, uusien ihmisten joukkoon. Siellä teini saatetaan heittää uudelle pelipaikalle, jota se ei ole pelannut ja jossa minuutit ovat todella tiukassa. Samaan aikaan tuttuja pelikavereita lopettaa.
Mahdoton tehtävä Tämä pitää ottaa vastaan, kun ei muutenkaan oikein tiedä, mistä on tulossa ja miksi. Silti pitäisi mennä räntäsateessa treeneih…

Yksi kovapotkuinen poika tai jotain

Kuuntelin vastustajan vanhempia pelissä, jossa vastustaja otti kuokkaa oikein urakalla. Vastustajan vanhemmat perustelivat tappiota toisilleen näin.

- Kyllä sen huomaa, jos voittoa haetaan hinnalla millä hyvänsä. Jos siellä on yksi kovapotkuinen poika...

Samaan aikaan tuo kovapotkuinen poika ohitti puhujat. Silloin vastustajille selvisi, että kovapotkuinen poika olikin tyttö. Tappio tuntui kirvelevän entistä enemmän.

- Jos siellä on yksi kovapotkuinen poika, tai jotain, puhuja jatkoi äänensävyn kiristyessä.
Tytölle ei voi hävitä Pienillä paikkakunnilla pojissa pelaaminen on tytöille lähes ainoa tapa päästä pelaamaan. Isommilla paikkakunnilla pelaaminen pojissa on järkevä vaihtoehto niille tytöille, jotka ovat pelanneet pidempään eivätkä kaihda kontaktia.

Silti tyttöjen pelaaminen pojissa on välillä vaikea asia kentällä ja sen laidalla. Poika “ei voi hävitä” tytölle, olipa tyttö kuinka taitava tahansa. Harvemmin kuulee tyttöjen vanhemmilta, että “et voi hävitä pojalle”.

Jos tyttö epäon…

Ihailijoita ja ilmapatjoja

Futismutsi on etuoikeutettu. Hän saa tutustua lapseensa ja hänen joukkuekavereihinsa yhteisten turnausten ja reissujen aikana.

Mitä vanhemmiksi pelaajat käyvät, sitä elämyksellisempiä turnaukset ovat. Teinien kanssa tunnetta on aivan eri lailla kuin pienten pelaajien. Pienillä laastaria laitetaan polveen, isommilla sitä saatetaan tarvita sydänsuruihin.
Ilon pilaamista vuosien kokemuksella  Huoltajan rooli ei ole aina arvostetuin, sillä aikuinen tappaa tylsyydellään teinien ilon erityisesti yöaikaan. Esimerkiksi eräässä turnauksessa sain muistutella innokkaimmille pohjoismaisille ihailijoille, “Sorry guys, wrong room” useampaankin kertaan. Joka kerta pojat olivat ihan yhtä yllättyneitä, kun se tarhapöllön näköinen täti oli edelleen hereillä tyttöjä vahtimassa.

Samassa turnauksessa tytöt vaikuttivat saaneen jonkun vatsaviruksen, koska vessassa piti rampata alituiseen viimeisenä yönä. Eikä joukkuekaveria tietystikään jätetty, vaan vessareissuille lähdettiin aina useamman tytön voimin ja …

Se on vähän erilaista

- Se on vähän erilaista. Pojat haluavat kilpailla ja menestyä, tytöt harrastella ja höntsätä. 

Kun kuulen tällaisia kommentteja, taannun välittömästi taaperon tasolla. Haluan heittäytyä maahan, huutaa hillittömästi ja tehdä kaaren. Karjua, kunnes naama on mustikanvärinen. Koska ottaa niin päähän.

Tyttöjen futis tuntuu olevan osalle ammoisten asenteiden vanki. Tytöille päivitellään, vieläkö sinä pelaat. Pienille tytöille sanotaan, kuka tyttö nyt futista harrastaa. Toden totta, kukapa? 

Kukapa nyt harrastaa lajia, joka on kovassa nousussa maailmalla? Lajia, jonka Suomen arvokisamenestys on ollut pitkälti naisten varassa. 
Matkalla menestykseenKutsun kaikki päivittelijät tutustumaan vuoteen 2018. KP-75:ssä aloittaneita tyttöjä on murtautunut viime vuosina maajoukkuerinkeihin. Seurassa vuosia pelanneita ja hyvät lähtökohdat saaneita tyttöjä pelaa oman ikäistensä huippujoukkueissa.

Näillä tytöillä on ollut etuoikeus aloittaa futis hyvässä seurassa ja olla ammattimaisten valmentajien valmennukse…