Hieraisen silmiäni. Epäilen muistiani. Katson kentälle tulevaa joukkuetta kummissani. Vain muutama tunti sitten, vastustajan pelaajat näyttivät varsin erilaisilta. Eivätkä vain erilaisilta, vaan myös hyvin erikokoisilta.
Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana.
Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä.
Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille paikkakunnille ja pienille seuroille. Mutta mihin tarvitaan yli-ikäisiä, jos muutenkin pelaajia näyttää olevan runsaasti tarjolla?
Entä mitä isoimmat Ihmemaan Liisat saivat? Voiton nuorempien turnauksessa. Eikö heille olisi pelaajakehityksen kannalta parempaa pyrkiä voittamaan omassa ikäluokassaan tai hakea kokemusta vanhempien turnauksissa, kun taitoa kerran riittää?
Entäpä joukkue, mitä se sai mitalien lisäksi? Miten joukkueen peli kehittyi, kun ratkaisijat ammennettiin vanhemmista ikäluokista? Olisiko pikku-Liisoille pahasta pelata omana ryhmänään omalla tasollaan?
Kuten alkuperäinen tarina, on tämäkin mystinen ja täynnä outoja käänteitä. Selväksi tuli ainoastaan se, mitä Liisojen valmentaja tästä sai. Hän sai haluamansa voiton.
Entä mitä meidän joukkueemme sai, katkeran mielenkö? Ei sinne päinkään. Pelaajat saivat voitetun hopean ja mahtavan mielen. He taistelivat joukkueena loppuun saakka ja pistivät tosissaan vastaan vanhemmille. He kehittyivät joukkueena ja saivat aimo annoksen itseluottamusta. Tietäväthän he, että heidän voittamiseensa tarvitaan vanhempien pelaajien apua.
Futismutsi
Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana.
Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä.
Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille paikkakunnille ja pienille seuroille. Mutta mihin tarvitaan yli-ikäisiä, jos muutenkin pelaajia näyttää olevan runsaasti tarjolla?
Kuka sai ja mitä?
Eniten mietin sitä, miltä pienistä Ihmemaan Liisoista mahtoi tuntua. Niistä 10-vuotiaista, jotka eivät juuri päässeet kentälle tärkeimmässä pelissä. Pienet piipahtelivat kentällä ja saivat pelata pelissä, jolla ei ollut mitään merkitystä jatkon kannalta. Toki he saivat kaulaansa mitalit. Tosin niitä ei tainnut aluksi kaikille riittää, koska joukkue oli niin iso.Entä mitä isoimmat Ihmemaan Liisat saivat? Voiton nuorempien turnauksessa. Eikö heille olisi pelaajakehityksen kannalta parempaa pyrkiä voittamaan omassa ikäluokassaan tai hakea kokemusta vanhempien turnauksissa, kun taitoa kerran riittää?
Entäpä joukkue, mitä se sai mitalien lisäksi? Miten joukkueen peli kehittyi, kun ratkaisijat ammennettiin vanhemmista ikäluokista? Olisiko pikku-Liisoille pahasta pelata omana ryhmänään omalla tasollaan?
Kuten alkuperäinen tarina, on tämäkin mystinen ja täynnä outoja käänteitä. Selväksi tuli ainoastaan se, mitä Liisojen valmentaja tästä sai. Hän sai haluamansa voiton.
Entä mitä meidän joukkueemme sai, katkeran mielenkö? Ei sinne päinkään. Pelaajat saivat voitetun hopean ja mahtavan mielen. He taistelivat joukkueena loppuun saakka ja pistivät tosissaan vastaan vanhemmille. He kehittyivät joukkueena ja saivat aimo annoksen itseluottamusta. Tietäväthän he, että heidän voittamiseensa tarvitaan vanhempien pelaajien apua.
Futismutsi