Siirry pääsisältöön

Haisee harrastukselle

Pienet nappikset ja pieni pelaaja näyttävät niin söpoiltä. Kengät ovat minikokoa, söpöt ja suloiset, ja silti haisevat aivan järkyttävän pahalle. Koska ne ovat unohtuneet auton perään muovipussissa kosteana, hajuja hautoen.

Kastuneen, hyvin hautuneen keinonahkakengän aromi on vertaansa vailla. Kun sen kerran haistaa, tunnistaa sen aina. Perheessämme joitain keinonahkakenkiä on säilytetty kesäisin oven ulkopuolella, koska aromi on vaan niin kertakaikkisen hajuisa.

Merenpohjan antoisa aromi


Oman arominsa tuovat erilaiset kentät. Keinonurmet luokittelen siistiin sisätyöhön, kotiin kantautuu vain kumirouhetta ja normaalia hien hajua.

Luonnonnurmista löytyy enemmän ytyä. Ehdoton suosikkini oli rannikolla sijainnut luonnonnurmi. Turnauksen jälkeen varusteet haisivat niin järkyttäville, että piti mennä kakomaan ennen tavaroiden purkamista. Märät varusteet kun haisivat läheisen raviradan hevosille, märälle merenpohjalle, hielle ja ties mille muulle määrittelemättömälle pahalle.

Kotoisalla hajuvaelluksella 


Isommilla pelaajilla normitreeni saa aromit liikkeelle ja pitkän treenin jälkeen tuoksu on erityisen voimaisa. Pahimmillaan hajun perusteella voi seurata, missä huoneissa futari on liikkunut.

Jos hajuvaelluksen päätteeksi silmiä kirvelee teinin huoneen ovella, voi päätellä, että siellä se odottaa tyytyväisenä kesäleirin jälkeen omien harjoitustensa alkamista. Eihän sitä kannata varusteita vaihtaa tai suihkussa käydä, koska illalla on omat harkat. Teiniä ei tunnu tyrmäävä treeninhaju lainkaan haittaavan, hänen huoltajaansa tai muita kanssaihmisiä sitäkin enemmän.

VS:n vastaisku


Kun tyttöfutari kasvaa vähän vanhemmaksi, hän tulee tietoiseksi alkukantaisista aromeista. Ratkaisuna on VS:n vastaisku. Hienhajua yritetään peittää parfyymipilvellä, harvoin kovin menestyksekkäästi. Silmien kirvely on kahta kauheampaa.

Mutta pahimpaankin hajuun tottuu, kun tietää, että teini on hyvässä ja saman henkisessä seurassa. Lopulta se on ihan jees, hajuineenkin. Haiskoon harrastukselle.

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmemaan Liisat

Hieraisen silmiäni. Epäilen muistiani. Katson kentälle tulevaa joukkuetta kummissani. Vain muutama tunti sitten, vastustajan pelaajat näyttivät varsin erilaisilta. Eivätkä vain erilaisilta, vaan myös hyvin erikokoisilta. Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana. Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä. Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille pa

Ei meidän ikäluokassa

Kiusaaminen on ikävä ilmiö, johon lähes jokainen ikäluokka törmännee. Pahimmillaan tilanne voi jatkua pitkäänkin, koska kiusaajat toimivat niin taitavasti, ettei kiusaaminen näy valmentajan silmiin tai kanna huoltajan korviin. Asian ottaminen esiin ei ole tehtävistä kaikkien kiitollisimpia. Palautteen vastaanottajan ensimmäinen reaktio voi olla pään laittaminen syvälle pensaaseen. - En MINÄ ole huomannut mitään. Vastuuhenkilöt eivät suinkaan ole aina paikalla eivätkä mitenkään voi huomata kaikkea kentän laidalla. Se on täysin ymmärrettävää. Mikä ei ole ymmärrettävää, on palautteen vesittäminen sillä, että minä en ole mitään huomannut. Vahva Minä en ole huomannut mitään -vastaus korreloi helposti sen kanssa, miten tomerasti asiaa aletaan selvittää. Pahimmillaan tuo asenne tarkoittaa sitä, että koska minä en ole huomannut mitään, kiusaamista ei ole. Nollatoleranssi, paperilla Kiusaamisesta päästään tuskin ikinä eroon, mutta siihen puuttumiseen voidaan valtavasti vaikuttaa. Ent

Kentällinen mokkapaloja

Niin pelaaja kuin hänen huoltajansakin kasvaa harrastuksen myötä. Kun pelaaja oppii syötön, oppii lapsen huoltaja parhaan mokkapalareseptin ja pizzaohjeen. Koska turnauksissa syödään neliömetreittäin mokka- ja pizzapaloja. Aina ja ikuisesti. Pitkään pelanneen lapsen huoltaja ehtiikin leipoa vähintään kentällisen mokkapaloja pelivuosien aikana. Kun pelaaja oppii nilkkapotkun, huoltaja oppii buffahinnaston. Vaikka yöllä herätettäisiin, suusta tulee mokkapalan ja kahvin kokonaishinta. Sekä se, mitä maksaa makkara ja pillimehu. Koska se kuuluu lajiin, yhtä olennaisesti kuin pallo ja nappikset. Kun ollaan niin pitkällä, että lapsi tietää mikä on paitsio, huoltaja tietää, miten turnauskatokset kasataan ja mikä on paras tapa sytyttää makkaragrilli kulmakarvoja kärtsäämättä. Kurittomat kengännauhat ja kampaukset Pelaajan vanhempi oppii myös tekemään solmuja. Aloittelijan tunnistaa rusetista ja  epäuskoisesta katseesta, joka aiheutuu, kun nauhat aukeavat noin seitsemännen kerran tunnin