Pienet nappikset ja pieni pelaaja näyttävät niin söpoiltä. Kengät ovat minikokoa, söpöt ja suloiset, ja silti haisevat aivan järkyttävän pahalle. Koska ne ovat unohtuneet auton perään muovipussissa kosteana, hajuja hautoen.
Kastuneen, hyvin hautuneen keinonahkakengän aromi on vertaansa vailla. Kun sen kerran haistaa, tunnistaa sen aina. Perheessämme joitain keinonahkakenkiä on säilytetty kesäisin oven ulkopuolella, koska aromi on vaan niin kertakaikkisen hajuisa.
Oman arominsa tuovat erilaiset kentät. Keinonurmet luokittelen siistiin sisätyöhön, kotiin kantautuu vain kumirouhetta ja normaalia hien hajua.
Luonnonnurmista löytyy enemmän ytyä. Ehdoton suosikkini oli rannikolla sijainnut luonnonnurmi. Turnauksen jälkeen varusteet haisivat niin järkyttäville, että piti mennä kakomaan ennen tavaroiden purkamista. Märät varusteet kun haisivat läheisen raviradan hevosille, märälle merenpohjalle, hielle ja ties mille muulle määrittelemättömälle pahalle.
Isommilla pelaajilla normitreeni saa aromit liikkeelle ja pitkän treenin jälkeen tuoksu on erityisen voimaisa. Pahimmillaan hajun perusteella voi seurata, missä huoneissa futari on liikkunut.
Jos hajuvaelluksen päätteeksi silmiä kirvelee teinin huoneen ovella, voi päätellä, että siellä se odottaa tyytyväisenä kesäleirin jälkeen omien harjoitustensa alkamista. Eihän sitä kannata varusteita vaihtaa tai suihkussa käydä, koska illalla on omat harkat. Teiniä ei tunnu tyrmäävä treeninhaju lainkaan haittaavan, hänen huoltajaansa tai muita kanssaihmisiä sitäkin enemmän.
Kun tyttöfutari kasvaa vähän vanhemmaksi, hän tulee tietoiseksi alkukantaisista aromeista. Ratkaisuna on VS:n vastaisku. Hienhajua yritetään peittää parfyymipilvellä, harvoin kovin menestyksekkäästi. Silmien kirvely on kahta kauheampaa.
Mutta pahimpaankin hajuun tottuu, kun tietää, että teini on hyvässä ja saman henkisessä seurassa. Lopulta se on ihan jees, hajuineenkin. Haiskoon harrastukselle.
Kastuneen, hyvin hautuneen keinonahkakengän aromi on vertaansa vailla. Kun sen kerran haistaa, tunnistaa sen aina. Perheessämme joitain keinonahkakenkiä on säilytetty kesäisin oven ulkopuolella, koska aromi on vaan niin kertakaikkisen hajuisa.
Merenpohjan antoisa aromi
Oman arominsa tuovat erilaiset kentät. Keinonurmet luokittelen siistiin sisätyöhön, kotiin kantautuu vain kumirouhetta ja normaalia hien hajua.
Luonnonnurmista löytyy enemmän ytyä. Ehdoton suosikkini oli rannikolla sijainnut luonnonnurmi. Turnauksen jälkeen varusteet haisivat niin järkyttäville, että piti mennä kakomaan ennen tavaroiden purkamista. Märät varusteet kun haisivat läheisen raviradan hevosille, märälle merenpohjalle, hielle ja ties mille muulle määrittelemättömälle pahalle.
Kotoisalla hajuvaelluksella
Isommilla pelaajilla normitreeni saa aromit liikkeelle ja pitkän treenin jälkeen tuoksu on erityisen voimaisa. Pahimmillaan hajun perusteella voi seurata, missä huoneissa futari on liikkunut.
Jos hajuvaelluksen päätteeksi silmiä kirvelee teinin huoneen ovella, voi päätellä, että siellä se odottaa tyytyväisenä kesäleirin jälkeen omien harjoitustensa alkamista. Eihän sitä kannata varusteita vaihtaa tai suihkussa käydä, koska illalla on omat harkat. Teiniä ei tunnu tyrmäävä treeninhaju lainkaan haittaavan, hänen huoltajaansa tai muita kanssaihmisiä sitäkin enemmän.
VS:n vastaisku
Kun tyttöfutari kasvaa vähän vanhemmaksi, hän tulee tietoiseksi alkukantaisista aromeista. Ratkaisuna on VS:n vastaisku. Hienhajua yritetään peittää parfyymipilvellä, harvoin kovin menestyksekkäästi. Silmien kirvely on kahta kauheampaa.
Mutta pahimpaankin hajuun tottuu, kun tietää, että teini on hyvässä ja saman henkisessä seurassa. Lopulta se on ihan jees, hajuineenkin. Haiskoon harrastukselle.
Futismutsi