Siirry pääsisältöön

Matkani apuvalmentajana

Yllättävä matkani alkoi, kun menin aloittavan ikäluokan ensimmäiseen vanhempainiltaan. Paikalle saapui kolme vanhempaa ja KP-75:n edustaja eli tuleva vastuuvalmentaja. Muut vanhemmat veivät toiset pestit, minulle jäi apuvalmentajan rooli. 

Kokemukseni futiksesta olivat melko vähäisiä, mutta KP-75 vastuuvalmentajan esimerkkiä seuraamalla opin nopeasti ... ainakin alkeet. Opin koko ajan uutta ja ihailin rentoa, mutta jämäkkää vastuuvalmentajan valmennusta.

Seuraavana vuotena alkoi toisen lapseni futismatka. Ikäluokassa valmentajaksi ei valikoitunut kovin montaa. Tunsin, että voin jatkaa apuvalmentajan roolissa vuoden kokemuksella. Olin silti hiukan epävarma. Luotin kuitenkin enemmän treenien purevuuteen kuin siihen, että olisin haitaksi. Kahden vuoden jälkeen kävin D-kurssin, joka antoi hyviä eväitä eteenpäin. Tunsin, että kurssin jälkeen pystyin paremmin ja luottavaisemmin valmentamaan. 

Palkinto, joka kantaa kohti Kalevaa

Ajattelen pelaajista hyvää, silti odotan keskittymistä ja halua oppia. Jos ei yritä, ei voi koskaan tuntea onnistumisen voimaa. Näin ajattelen. Mottoni valmentajana taitaa olla: Tehkää itse hyvin - te pelaajat siitä hyödytte! Jos minä hyötyisin kaikesta, mitä pelaajat tekevät esimerkiksi alkuverkassa, minulla olisi jäätävät lihakset ja erittäin hyväkuntoinen kroppa. 

Sain lisää kokemusta uusista ikäluokista ja uusista pelaajista. Paras kokemus valmentajana tulee, kun pelaajat kehittyvät ja oppivat. Palkinto, joka kantaa arki-iltaisin kohti Kalevan vihreää kenttää satoi tai paistoi.C-kurssi antoi lisää itseluottamusta ja kokonaiskäsitystä lajista. Huomasin olevani samalla kartalla oman isäni kanssa, kun yhdessä katsottiin Huuhkajien peliä. Hymyilin itsekseni, olen siis oppinut jotain futiksesta. Kannattaa tehdä aina hyvin ja kunnolla, muuten ei voi kehittyä omalle huipulle. 

Vihreän kentän vetovoima

Miksi vihreä kenttä vie lapsen vanhemman kentälle useana päivänä viikossa valmentamaan? Parin viime vuoden aikana kentällä tervehtivät kaikki valmentajat, jopa seurasta riippumatta. Tuntuu kuin olisi osa isoa perhettä, johon kuuluu paljon erilaisia pelaajia eri ikäluokista ja valmentajia sekä ikäluokkien taustahenkilöitä. Huumori, pelaajien onnistumiset ja hymy kantavat pitkälle. 

Valmennus on hauskaa ja erityisesti, kun on hauska ja tuttu porukka. On upeita pelaajia ja persoonia, joihin on ollut hauska tutustua. Olen erittäin onnekas, että olen saanut näin mahtavan matkan futisvalmentajana. Opin koko ajan uutta niin pelaajista kuin valmentamisesta. Edelleenkin katson vastuuvalmentajan esimerkkiä ja muiden valmentajien mallia. 

Kausi alkaa olla paketissa. En vielä tiedä, kuinka kauan matkani jalkapallon apuvalmentajana kestää. Mutta jo tähän mennessä olen löytänyt paljon uusia ystäviä ja futiksen sydämeeni.

Apuvalkku, sattuman oikusta

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmemaan Liisat

Hieraisen silmiäni. Epäilen muistiani. Katson kentälle tulevaa joukkuetta kummissani. Vain muutama tunti sitten, vastustajan pelaajat näyttivät varsin erilaisilta. Eivätkä vain erilaisilta, vaan myös hyvin erikokoisilta. Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana. Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä. Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille pa

Ei meidän ikäluokassa

Kiusaaminen on ikävä ilmiö, johon lähes jokainen ikäluokka törmännee. Pahimmillaan tilanne voi jatkua pitkäänkin, koska kiusaajat toimivat niin taitavasti, ettei kiusaaminen näy valmentajan silmiin tai kanna huoltajan korviin. Asian ottaminen esiin ei ole tehtävistä kaikkien kiitollisimpia. Palautteen vastaanottajan ensimmäinen reaktio voi olla pään laittaminen syvälle pensaaseen. - En MINÄ ole huomannut mitään. Vastuuhenkilöt eivät suinkaan ole aina paikalla eivätkä mitenkään voi huomata kaikkea kentän laidalla. Se on täysin ymmärrettävää. Mikä ei ole ymmärrettävää, on palautteen vesittäminen sillä, että minä en ole mitään huomannut. Vahva Minä en ole huomannut mitään -vastaus korreloi helposti sen kanssa, miten tomerasti asiaa aletaan selvittää. Pahimmillaan tuo asenne tarkoittaa sitä, että koska minä en ole huomannut mitään, kiusaamista ei ole. Nollatoleranssi, paperilla Kiusaamisesta päästään tuskin ikinä eroon, mutta siihen puuttumiseen voidaan valtavasti vaikuttaa. Ent

Kentällinen mokkapaloja

Niin pelaaja kuin hänen huoltajansakin kasvaa harrastuksen myötä. Kun pelaaja oppii syötön, oppii lapsen huoltaja parhaan mokkapalareseptin ja pizzaohjeen. Koska turnauksissa syödään neliömetreittäin mokka- ja pizzapaloja. Aina ja ikuisesti. Pitkään pelanneen lapsen huoltaja ehtiikin leipoa vähintään kentällisen mokkapaloja pelivuosien aikana. Kun pelaaja oppii nilkkapotkun, huoltaja oppii buffahinnaston. Vaikka yöllä herätettäisiin, suusta tulee mokkapalan ja kahvin kokonaishinta. Sekä se, mitä maksaa makkara ja pillimehu. Koska se kuuluu lajiin, yhtä olennaisesti kuin pallo ja nappikset. Kun ollaan niin pitkällä, että lapsi tietää mikä on paitsio, huoltaja tietää, miten turnauskatokset kasataan ja mikä on paras tapa sytyttää makkaragrilli kulmakarvoja kärtsäämättä. Kurittomat kengännauhat ja kampaukset Pelaajan vanhempi oppii myös tekemään solmuja. Aloittelijan tunnistaa rusetista ja  epäuskoisesta katseesta, joka aiheutuu, kun nauhat aukeavat noin seitsemännen kerran tunnin