Siirry pääsisältöön

Sehän on Tuusulasta

En mene liian lähelle, enkä varsinkaan puhu sille. Sehän on Tuusulasta.….

Tällaisissa tunnelmissa ovat joskus yhteisjoukkueen pelaajat yhteisen taipaleensa aloittaneet. Molempien seurojen pelaajat seisoivat visusti omissa leireissään muistellen, kenet toisen seuran pelaajista oli kohdannut kentällä ja ennen kaikkea millä seurauksilla.

Vaikka rakkaus lajiin yhdistää yli kuntarajojen, voi yj-hengen syttyminen vaatia tovin. Valmentajat ja taustat tekevät yhteishengen nostatuksessa erinomaista ja arvokasta työtä.

Loistava apua on saatu seurayhteistyönä toteutetusta yj-vastaavan pestistä. Tässä roolissa Jukka Kuusonen osallistuu yj-joukkueiden toimintaan ja auttaa uusien yj-ikäluokkien muodostamisessa. Pyörää ei enää tarvitse keksiä vuosittain uudelleen, kun toimintamallit ja -tavat siirtyvät luontevasti aloittaville yj-ikäluokille.

Turhaa huolta

Meillä vanhemmilla on tärkeä rooli yj-ilon löytämisessä. Joskus juuri me voimme olla  pahimpia yj-jarruja. Joskus tuntuu siltä, että Tuusula on henkisesti kauempana meille aikuisille kuin lapsille, jotka siirtyvät sujuvasti fillarilla tai kimppakyydeillä kentältä toiselle. Kovakuntoisimmat jopa juoksevat sinne tarpeen vaatiessa.

Jotkut meistä voivat kokea, että yj-joukkue voisi vaarantaa oman lapsen aseman, pelipaikan tai muut saavutetut edut. Todellisuudessa yj pelastaa lapsen pelipaikan, koska sen ansiosta pelaajia on riittävästi ja motivoivaa toimintaa pystytään tarjoamaan eritasoisille pelaajille. Viimeistään b:ssä kato käy ja ilman vahvoja yhteisjoukkueita harrastus saattaisi loppua pelaajapulaan.

Yj-iloa yli kuntarajojen 

Nykyään yj-pelaajat kohtaavat jo ennen yhteisikäluokan muodostamista, treenaavat ja pelaavat ajoittain yhdessä. Kun kentällä tullaan luontevasti tutuiksi, odotetaan yhteisen ikäluokan syntymistä ja uusia pelikavereita innolla.

Yj antaakin pelaajille paljon. Ennen kaikkea se antaa lisää kavereita, mielekkäät, sopivan tasoiset joukkueet ja harrastuksen, joka on lähellä ja kukkarollekin kiva.

Entäpä mitä näistä toisiaan kyräilevistä kundeista lopulta tuli? Niistä tuli oikein mainio yj, jonka pojat kulkevat kuin heinäsirkat, iloisena laumana kentältä toiselle. Kotikunnalla on väliä vain silloin, kun mietitään, kuka nappaa kenetkin kyytiin. Eivätkä siinäkään kuntarajat ole tunnetusti esteenä. Koska kaikkihan ovat sieltä meidän yj:stä.

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joukkueen vaihtamisen sietämätön vaikeus

Päätös ei ollut helppo. Sitä kipuilivat niin pelaaja kuin äitikin. Se merkitsi kaiken tutun ja turvallisen jättämistä. Se tarkoitti kaiken aikatauluttamista, ylimääräisen karsimista ja keskittymistä vain jalkapalloon ja kouluun. Toisaalta se oli loistava mahdollisuus oppia lisää, saada uusia ystäviä ja kokea aivan uudenlaista jalkapallokulttuuria. Se oli heittäytymistä, riskin ottamista ja omien rajojen hakemista. Se oli kortti, joka piti katsoa. Kun päätös oli tehty, vielä vaikeampaa oli kertoa siitä niille ihmisille, joiden kanssa oli vuosia pyörinyt harrastuksen ympärillä. Pelaajalle se oli helpompaa, koska kaikki uusi, kiva ja jännittävä oli edessä.  Futismutsille se oli vaikeaa, koska kaikki tutut pelaajat ja aikuiset jäivät toiseen joukkueeseen. Useimmat tutut tuntuivat aidosti iloitsevan ja ymmärtävän. Mutta eivät kaikki. Vasta silloin ymmärsin, miten pelaajan joukkueen vaihtaminen voi käydä tunteisiin. Jopa niin paljon, että sitä piti sähköposteissa puida. Niissä kerrot

Mä hakkaan sut

Peli oli päättynyt ja vastustaja voittanut lukemin 0-1. Pelin jälkeen vastustajan pelaaja tuli sanomaan 14-vuotiaalle pelaajallemme. - Mä hakkaan sut. Toinen saman joukkueen pelaaja kävi kentällä käsiksi maalivahtiimme. Keltainen kortti heilahti, mutta ei mitään muuta. Kyseisen joukkueen valmennus ei reagoinut kummankaan toimintaan. Nämä ovat tilanteita, jotka eivät kuulu jalkapalloon. Jalkapallo on fiksujen ihmisten laji, jossa paremmuus ratkotaan taidolla ja joskus myös tuurilla. Kontakteja ja kolhuja tulee, mutta väkivallalla uhkaaminen ei kuulu lajiin. Aikuisten iso rooli Kun samat joukkueet vääntävät vuosikausia toisiaan vastaan, kertyy toisille enemmän hampaankoloon kuin toisille. Tuomarit ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa siinä, että vanhoja kaunoja ei lähdetä kostamaan kentällä. Mutta myös valmentajilla on iso rooli. Lajiosaamisen lisäksi heillä pitää olla taitoa käsitellä erilaisia pelaajia. Ja rohkeutta sanoa, että tuollainen käytös ei kentällä käy. Silläkin uh

Suuria vääryyksiä

Käsi sydämelle futisvanhemmat.  Kuinka monen mielessä on joskus käynyt, että oma pelaaja ei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua? Että lasta peluutetaan väärällä pelipaikalla, väärässä joukkueessa tai että pelaaja saa liian vähän minuutteja kuntoonsa, taitoihinsa ja muuhun joukkueeseen nähden? Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä. Hyvin moni varmasti näkee oman kullanmurunsa taidot erinomaisina ja kehityspotentiaalin valtavana. Ongelmallisia näistä fiiliksistä tulee silloin, jos asia jää kaihertamaan eikä asian käsittelyyn löydy työkaluja. Pahimmillaan tyytymätön saa muitakin mukaan ja pilaa koko ryhmän ilmapiiriä. Puheeksi ottamisen vaikeus Asian puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, jolloin valmentajan perusteet jäävät kuulematta. Samoin jäävät kuulematta ne asiat, joita kehittämällä pelaaja voisi edetä. Vaikka hyökkäyshaluisesta pakkipaikka saattaakin tuntua rangaistukselta, voi se olla tärkeää vaikka pelikäsityksen kehittymisen kannalta. Puheeksi ottamisessa voi olla ongelmia