Siirry pääsisältöön

Säässä kuin säässä

Ensikertalainen tuli peliin äitinsä kanssa. Äiti oli sitä mieltä, että lapsi jättää pelin väliin. Syynä oli se, että nappis oli kastunut vesipullon vuotaessa. Vakuuttelin huolestuneelle äidille, että märällä kengällä voi pelata varsin mainiosti. Puhuin siitä, miten tärkeää joukkueelle on saada pelaaja kentälle. 

Hieman meinasi suupieltä nykiä. En viitsinyt rikkoa illuusiota jalkapallon harrastamisesta. Sitä kun pelataan säässä kuin säässä. Tuli taivaalta sitten vettä, lunta tai rakeita tai kaikkien noiden kolmen yhdistelmää.

Eihän tarvi mennä suihkuun?

Pahimmillaan vettä tulee niin paljon, että pallo pysähtyy lammikkoon tai loiskauttaa komeat vesikaaret kentän pintaan iskeytyessään. Onpa ollut niitäkin pelejä, jossa pelaajien on täytynyt ottaa kenkä välillä pois, koska se on ollut niin täynnä vettä, että sillä ei voi potkaista. 

Pelaajia vedenpaisumus haittaa yleensä vähemmän kuin katsomossa värjötteleviä kannattajia. Parhaimmillaan pelaaja tulee tällaisen vesipallopelin jälkeen hymy huulilla kysymään “Eihän tarvi mennä suihkuun?”

Dyykkauksia mutalammikkoon

Elämyksellisiä ovat myös pelit märillä ruohokentillä, joilla jarruttaminen ei oikein onnistu. Niissä olosuhteissa pallon pysähtyessä pelaaja voi hyvinkin jatkaa matkaansa. Mitä nuorempi nuorempi pelaaja on, sitä enemmän iloa hän saa irti märistä olosuhteista. Onnistuuhan liukutaklaus aivan ennennäkemättömällä tavalla, ihan Mestarien liigan tyyliin.  

Mutaiset ruohokentät ovat vieläkin virikkeellisempi vaihtoehto. Kun pelaaja kaatuu, hän laskeutuu suurella todennäköisyydellä siihen suurimpaan rapakkoon, suorin vartaloin. Tosn futari ei märkää tai mutaa pelkää vaan esimerkiksi maalivahtina ollessaan dyykkaa urheasti mutamössöön. Sieltä hän nousee ylpeänä pallo kainalossaan, samalla kun äiti pohtii, onko lapsi oikeasti pakko ottaa pelin jälkeen autoon. 

Vielä suurempi epätoivo valtaa vanhemman, kun hän alkaa pestä märän nurmen ja mudan tahraamaa yj:n pelipaitaa, joka joskus on ollut väriltään valkoinen. 

Lumipalloa loskassa

Jalkapallon lisäksi ajoittain pelataan lumipalloa. Silloin pallo saa komean lumikuoren, jota koristavat mustat kumirouhepilkut. Lumipalloa pelataan usein kevättalvisessa loskasäässä. Kuten mutapalloilijat myös loskapalloilijat tulevat yleensä kotiin erittäin märkinä, joskaan ei yhtä likaisina. 

Keli harvoin haittaa pelaajaa vaikkakin huoltajaa sitäkin enemmän. Varsinkin pienten pelaajien poissaolojen määrä tahtoo kasvaa silloin, kun turnausviikonloppuun sattuu kahden päivä kaatosade. 

Eiköhän me aikuiset vedetä jatkossa saappaat ja sadeviitat päälle ja anneta lasten nauttia vesi-, lumi- tai loskapallosta täysin siemauksin. Mitä kamalampi keli on, sen elävämmät muistot kaikille jäävät.

Futismutsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä herätti luolaihmisen?

Jotain siinä on, keinonurmen kahina, kumirouheen riehaannuttava rohina tai pelinohjaajan pillin villiinnyttävä vaikutus. Jotain erityistä siinä täytyy olla, koska osa meistä aikuista muuttuu peleissä alkukantaisiksi yksilöiksi, joilta tuntuvat olevan hukassa niin käytöstavat kuin terve järkikin.

Jokin saa osan meistä unohtamaan, että kentällä on lapsia, joita sattuu jokainen häijy huuto, kovaääninen kommentointi tai räkäinen nauru. Tai pilkallinen laskeminen “Oho, nyt meni yksi syöttö omille.”

Kuinka moni meistä aikuisista saa harrastuksissaan huutopalautetta siitä, että “toi on ihan surkea”. Haluaisimmeko itse kuulla sellaista? Saisiko se meidät lähtemään seuraavaan peliin, jossa saisi taas kuulla, miten sysisurkea on?
Aktivoituu alakynnessä Luolaihminen herää helposti, kun oma jälkikasvu on tappiolla. Se alkaa riehua ja rehennellä. Se oikeuttaa käytöksensä sillä, että “eläytyy peliin” ja siksi voi huutaa, mitä sattuu. Pahimmillaan se huutaa kuin olisi kyse selviytymisestä ja eloonjä…

Pelastetaan teinit

Se on hukassa. Sitä ärsyttää aamusta iltaan. Se ei oikein tiedä, kuka se on siinä oudossa kropassa, joka muuttuu melkein yhtä nopeasti kuin oma mieliala.

Mutta onneksi sillä jotain tuttua ja turvallista. Lauma, johon se on tottunut ja jonka jäsenet se tuntee. Se tietää, mitä siellä tehdään ja miten siellä toimitaan. Oma joukkue ja oma ikäluokka. Sinne on tuttua ja turvallista mennä.

Kunnes tulee b.

Yhtäkkiä kaikki tuttu on mennyttä. Tulee päivä, jolloin se joutuu eroon tutusta laumastaan, siitä jonka kanssa on tottunut pelaamaan viimeiset kymmenen vuotta.

Teini tietää sanan b-junnut mutta ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Sitä, että joutuu menemään vanhempien, uusien ihmisten joukkoon. Siellä teini saatetaan heittää uudelle pelipaikalle, jota se ei ole pelannut ja jossa minuutit ovat todella tiukassa. Samaan aikaan tuttuja pelikavereita lopettaa.
Mahdoton tehtävä Tämä pitää ottaa vastaan, kun ei muutenkaan oikein tiedä, mistä on tulossa ja miksi. Silti pitäisi mennä räntäsateessa treeneih…

Yksi kovapotkuinen poika tai jotain

Kuuntelin vastustajan vanhempia pelissä, jossa vastustaja otti kuokkaa oikein urakalla. Vastustajan vanhemmat perustelivat tappiota toisilleen näin.

- Kyllä sen huomaa, jos voittoa haetaan hinnalla millä hyvänsä. Jos siellä on yksi kovapotkuinen poika...

Samaan aikaan tuo kovapotkuinen poika ohitti puhujat. Silloin vastustajille selvisi, että kovapotkuinen poika olikin tyttö. Tappio tuntui kirvelevän entistä enemmän.

- Jos siellä on yksi kovapotkuinen poika, tai jotain, puhuja jatkoi äänensävyn kiristyessä.
Tytölle ei voi hävitä Pienillä paikkakunnilla pojissa pelaaminen on tytöille lähes ainoa tapa päästä pelaamaan. Isommilla paikkakunnilla pelaaminen pojissa on järkevä vaihtoehto niille tytöille, jotka ovat pelanneet pidempään eivätkä kaihda kontaktia.

Silti tyttöjen pelaaminen pojissa on välillä vaikea asia kentällä ja sen laidalla. Poika “ei voi hävitä” tytölle, olipa tyttö kuinka taitava tahansa. Harvemmin kuulee tyttöjen vanhemmilta, että “et voi hävitä pojalle”.

Jos tyttö epäon…