Siirry pääsisältöön

Kummituksia ja mehiläismuodostelmia

Peli-ilo on parhaimmillaan jalkapallokoululaisten peleissä, kun hyökätään mehiläisparvea muistuttavassa muodostelmassa. Timantit, joulukuuset ja muut pelikuviot saavat kyytiä, kun mennään koko joukkueen voimin kohti maalia. Oikea suuntakin saattaa unohtua, kun lähdetään iloiseen laukkaan kohti jotain maalia.

Pienten pelit ovat aitoja, hurmaavia ja viihdyttäviä mutta myös hyvin herkkiä häiriötekijöille. Matalalla lentänyt lentokone voi pysäyttää puolet pelaajista paikoilleen ja ohiajava paloauto tyhjentää kaiken muun mielestä. Liivit ovat erittäin inspiroivia, hetkessä ne muuntautuvat niin kummituksen kaavuiksi kuin hevosen hännäksi, kunnes koutsi muistuttaa niiden käyttötarkoituksesta.

Hiekkakakkuleipureita ei kentän laidalla näe, sillä jalkapallokoululaiset eivät enää treenaa hiekkakentillä. Hiekan on korvannut tekonurmen musta kumirouhe, joka toimi niin rakennusmateriaalina kuin kasvomaalausten värinäkin. Näitä saavutuksia esitellään ylpeänä omille vanhemmille, jotka eivät aina ole aivan yhtä ilahtuneita mustaharmaista pikkupelaajistaan.

Kenttärajat eivät kahlitse


Jalkapallokoululaiset treenit voivat liikuttaa koko perhettä. Näin ainakin meillä kävi, kun kuopus aloitti jalkapallokoulun. Sosiaalista kolmivuotiasta kiinnosti kovasti se, mitä muissa kuin omassa ryhmässä tapahtui. Tyttö livahti liukkaasti muihinkin ryhmiin, vanhempien laukatessa lapsen perässä. Lämmin tuli joka kerta ja joskus uskonpuutekin. Homma kuitenkin kannatti, löytyihän kaaoottisen alun jälkeen jalkapallosta oma rakas harrastus. 

Eivätkä kenttärajat eivät kahlinneet keskimmäistäkään. Ensimmäisessä jalkapallokoulun lopputurnauksessa poika kävi tekemässä maalin myös naapurikentälle, maalivahdin suureksi kummastukseksi. 

Yhden miehen kuljetusliikkeestä Cruyffin käännökseen


Vaikka pallo ei välillä näy pelaajaparven keskeltä eikä syötöistä ole tietoakaan yhden miehen kuljetusliikkeiden toiminnassa, tärkeintä on olla mukana ja kannustaa. Harjoittelun myötä katse irtoaa pallosta, pää nousee ylös ja kentällä alkaa nähdä syöttösuuntia ja vapaita pelaajia. Cruyffin käännöksen oppii aikanaan, kun vaan jaksaa harjoitella. 

Sitä ennen jalkapallokouluun on hyvä tulla ja sieltä lähteä hymy huulilla. Sekä tietysti tuulettaa ja iloita onnistumisista.  Annetaan lasten peli-ilon tarttua ja suhtaudutaan kärsivällisesti kasvo- tai kokovartalomaalauksiinkin.

Nautitaan mehiläisparvimuodostelmasta, kyllä se aikanaan taipuu timantiksi ja muiksi halutuiksi pelimuodoiksi. 

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei meidän ikäluokassa

Kiusaaminen on ikävä ilmiö, johon lähes jokainen ikäluokka törmännee. Pahimmillaan tilanne voi jatkua pitkäänkin, koska kiusaajat toimivat niin taitavasti, ettei kiusaaminen näy valmentajan silmiin tai kanna huoltajan korviin. Asian ottaminen esiin ei ole tehtävistä kaikkien kiitollisimpia. Palautteen vastaanottajan ensimmäinen reaktio voi olla pään laittaminen syvälle pensaaseen. - En MINÄ ole huomannut mitään. Vastuuhenkilöt eivät suinkaan ole aina paikalla eivätkä mitenkään voi huomata kaikkea kentän laidalla. Se on täysin ymmärrettävää. Mikä ei ole ymmärrettävää, on palautteen vesittäminen sillä, että minä en ole mitään huomannut. Vahva Minä en ole huomannut mitään -vastaus korreloi helposti sen kanssa, miten tomerasti asiaa aletaan selvittää. Pahimmillaan tuo asenne tarkoittaa sitä, että koska minä en ole huomannut mitään, kiusaamista ei ole. Nollatoleranssi, paperilla Kiusaamisesta päästään tuskin ikinä eroon, mutta siihen puuttumiseen voidaan valtavasti vaikuttaa. Ent

Ihmemaan Liisat

Hieraisen silmiäni. Epäilen muistiani. Katson kentälle tulevaa joukkuetta kummissani. Vain muutama tunti sitten, vastustajan pelaajat näyttivät varsin erilaisilta. Eivätkä vain erilaisilta, vaan myös hyvin erikokoisilta. Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana. Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä. Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille pa

Kentällinen mokkapaloja

Niin pelaaja kuin hänen huoltajansakin kasvaa harrastuksen myötä. Kun pelaaja oppii syötön, oppii lapsen huoltaja parhaan mokkapalareseptin ja pizzaohjeen. Koska turnauksissa syödään neliömetreittäin mokka- ja pizzapaloja. Aina ja ikuisesti. Pitkään pelanneen lapsen huoltaja ehtiikin leipoa vähintään kentällisen mokkapaloja pelivuosien aikana. Kun pelaaja oppii nilkkapotkun, huoltaja oppii buffahinnaston. Vaikka yöllä herätettäisiin, suusta tulee mokkapalan ja kahvin kokonaishinta. Sekä se, mitä maksaa makkara ja pillimehu. Koska se kuuluu lajiin, yhtä olennaisesti kuin pallo ja nappikset. Kun ollaan niin pitkällä, että lapsi tietää mikä on paitsio, huoltaja tietää, miten turnauskatokset kasataan ja mikä on paras tapa sytyttää makkaragrilli kulmakarvoja kärtsäämättä. Kurittomat kengännauhat ja kampaukset Pelaajan vanhempi oppii myös tekemään solmuja. Aloittelijan tunnistaa rusetista ja  epäuskoisesta katseesta, joka aiheutuu, kun nauhat aukeavat noin seitsemännen kerran tunnin