Siirry pääsisältöön

Suuria vääryyksiä

Käsi sydämelle futisvanhemmat.  Kuinka monen mielessä on joskus käynyt, että oma pelaaja ei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua? Että lasta peluutetaan väärällä pelipaikalla, väärässä joukkueessa tai että pelaaja saa liian vähän minuutteja kuntoonsa, taitoihinsa ja muuhun joukkueeseen nähden?

Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä. Hyvin moni varmasti näkee oman kullanmurunsa taidot erinomaisina ja kehityspotentiaalin valtavana. Ongelmallisia näistä fiiliksistä tulee silloin, jos asia jää kaihertamaan eikä asian käsittelyyn löydy työkaluja. Pahimmillaan tyytymätön saa muitakin mukaan ja pilaa koko ryhmän ilmapiiriä.

Puheeksi ottamisen vaikeus

Asian puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, jolloin valmentajan perusteet jäävät kuulematta. Samoin jäävät kuulematta ne asiat, joita kehittämällä pelaaja voisi edetä. Vaikka hyökkäyshaluisesta pakkipaikka saattaakin tuntua rangaistukselta, voi se olla tärkeää vaikka pelikäsityksen kehittymisen kannalta.

Puheeksi ottamisessa voi olla ongelmia myös toiseen suuntaan, kun lasta liikutellaan peliryhmästä toiseen. Talenttikin voi taantua ja toisaalta huonoimmasta ryhmästä voi singahtaa kilparyhmään. Siirtoihin on yleensä hyvät perusteet ja kertomalla ne pelaajalle, säästytään monelta mielipahalta. 

Uhkailijat, kiristäjät ja helikopterit

Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset menevät helposti meidän vanhempien tunteisiin. Silloin asiaa voidaan ratkoa jopa uhkailemalla tai kiristämällä. Me vaihdamme toiseen seuraan, jos... Tai meidän lapsi lopettaa, jos…

Lisäksi liikkeellä voi olla helikopterihuoltajia. Ruskeakielisyys ei tunne rajoja eikä suhmuroinnissa säästellä, kun helikopterit järjestelevät omalle lapselleen mahdollisimman edullisia olosuhteita. Helikopterit viihtyvät supsuttelemassa valmentajan korvaan. Koska tärkeintähän on se oman lapsen tilanne, vaikka kyse onkin joukkuepelistä.

Uhkailu, kiristys ja lipominen toimivat hetkellisesti yksilön kannalta, mutta joukkueen kannalta ne ovat ongelmallisia. Vanhemman toivoma kehitys jää toteutumatta, pallotatseja ei ehkä tulekaan eikä onnistumisia kentällä.

Lisäksi pelaajat huomaavat helposti sen, kuka ei kuulu taitojensa ja motivaationsa puolesta joukkueeseen. Tällainen toiminta murentaa valmentajan uskottavuutta ja auktoriteettia pelaajien silmissä.

Mitä pitäisi tehdä, jotta...

Jos kohtelu mättää, asia kannattaa ottaa puheeksi valmentajan kanssa. Sopiva paikka pohdintaan on esimerkiksi pelaajakeskustelu, johon molemmat osapuolet tulevat valmistautuneina.

Puhumalla asiat auki ja listaamalla kehityskohteet edistetään pelaajan polkua paremmin kuin kiukuttelemalla ja kiristämällä. Jos joku mättää, otetaan asia puheeksi, jotta pelaajan tähti tuikkisi yhä kirkkaampana.

Futismutsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säässä kuin säässä

Ensikertalainen tuli peliin äitinsä kanssa. Äiti oli sitä mieltä, että lapsi jättää pelin väliin. Syynä oli se, että nappis oli kastunut vesipullon vuotaessa. Vakuuttelin huolestuneelle äidille, että märällä kengällä voi pelata varsin mainiosti. Puhuin siitä, miten tärkeää joukkueelle on saada pelaaja kentälle. 

Hieman meinasi suupieltä nykiä. En viitsinyt rikkoa illuusiota jalkapallon harrastamisesta. Sitä kun pelataan säässä kuin säässä. Tuli taivaalta sitten vettä, lunta tai rakeita tai kaikkien noiden kolmen yhdistelmää.
Eihän tarvi mennä suihkuun?Pahimmillaan vettä tulee niin paljon, että pallo pysähtyy lammikkoon tai loiskauttaa komeat vesikaaret kentän pintaan iskeytyessään. Onpa ollut niitäkin pelejä, jossa pelaajien on täytynyt ottaa kenkä välillä pois, koska se on ollut niin täynnä vettä, että sillä ei voi potkaista. 

Pelaajia vedenpaisumus haittaa yleensä vähemmän kuin katsomossa värjötteleviä kannattajia. Parhaimmillaan pelaaja tulee tällaisen vesipallopelin jälkeen hymy huu…

Sinulle on paikka katsomossa

Peli on juuri alkamassa. 11 kundia kentällä ja viisi odottaa vuoroaan vaihtopenkillä. Kaunis ilma, auringonpaiste, kotipeli. On pelipäivä, juhlapäivä.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kaikkialla muualla kuin katsomossa. Se ammottaa tyhjyyttään. Pelaajien vanhemmista ovat paikalla ne kaksi tosi fania, jotka seisovat siellä säässä kuin säässä. Siinä ne sanailevat keskenään, että saatiinkin tällä kertaa hyvät paikat.

On surullista nähdä, miten vanhempien määrä peleissä laskee lasten kasvamisen myötä. Siinä missä pienten peleissä ovat oman perheen lisäksi mummit ja kummit, teini-ikäisten peleissä katsomot kumisevat tyhjyyttään.
Minkälaisen viestin sinä annat? Mitä vanhemmaksi pelaajat käyvät, sitä enemmän aikaa harrastus vie. Harrastetasollakin treenit vievät helposti vähintään neljä ilta viikosta ja siihen vielä pelit päälle. Lapsi tai nuori viestii sitoutumisellaan siitä, että tämä juttu on mulle tärkeä. Käytän siihen paljon aikaa ja haluan kehittyä. Minkälaisen viestin vanhemmat…

Aamulla kello 4.15

En tee tätä rakkaudesta lajiin vaan rakkaudesta lapsiin, kuvaili eräs toimihenkilö ansiokasta työtään juniorifutiksen eteen.

Allekirjoitan tuon väitteen. Täytyy tunnustaa, että rakkaus lajiin ei aina syki kovin vahvana silloin, kun herätyskello karjuu aamuneljältä puuron keittoon ja kuljettamaan pelaajaa lentokentälle. Silti kampean itseni ylös, tarkistan futarin varusteet ja kypsyttelen puuron valmiiksi. Samalla toivoen, että pahempaa varuste- tai passihävikkiä ei ilmene ennen lähtöä.

Kieltämättä rakkaus saattaa olla silloinkin koetuksella, kun viikonloppuun pakkautuu monta eri turnausta ja kotona käydään lähinnä hakemassa kuivia varusteita. Mutta kun onnistunut suoritus tai mojova maalipaikka tulee, unohtuu kylmyys ja märkyys. Itsekin lämpenee katsoessa pelaajien iloa ja onnistumista sekä sitä, miten harkoissa opetellut asiat siirtyvät peliin.
Voisi sitä tehdä muutakin, vai voisiko? Ylihintaista ja alijäähtynyttä turnauskahvia litkiessä mielessä on käynyt, että samalla rahalla voisi…