Siirry pääsisältöön

Suuria vääryyksiä

Käsi sydämelle futisvanhemmat.  Kuinka monen mielessä on joskus käynyt, että oma pelaaja ei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua? Että lasta peluutetaan väärällä pelipaikalla, väärässä joukkueessa tai että pelaaja saa liian vähän minuutteja kuntoonsa, taitoihinsa ja muuhun joukkueeseen nähden?

Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä. Hyvin moni varmasti näkee oman kullanmurunsa taidot erinomaisina ja kehityspotentiaalin valtavana. Ongelmallisia näistä fiiliksistä tulee silloin, jos asia jää kaihertamaan eikä asian käsittelyyn löydy työkaluja. Pahimmillaan tyytymätön saa muitakin mukaan ja pilaa koko ryhmän ilmapiiriä.

Puheeksi ottamisen vaikeus

Asian puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, jolloin valmentajan perusteet jäävät kuulematta. Samoin jäävät kuulematta ne asiat, joita kehittämällä pelaaja voisi edetä. Vaikka hyökkäyshaluisesta pakkipaikka saattaakin tuntua rangaistukselta, voi se olla tärkeää vaikka pelikäsityksen kehittymisen kannalta.

Puheeksi ottamisessa voi olla ongelmia myös toiseen suuntaan, kun lasta liikutellaan peliryhmästä toiseen. Talenttikin voi taantua ja toisaalta huonoimmasta ryhmästä voi singahtaa kilparyhmään. Siirtoihin on yleensä hyvät perusteet ja kertomalla ne pelaajalle, säästytään monelta mielipahalta. 

Uhkailijat, kiristäjät ja helikopterit

Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset menevät helposti meidän vanhempien tunteisiin. Silloin asiaa voidaan ratkoa jopa uhkailemalla tai kiristämällä. Me vaihdamme toiseen seuraan, jos... Tai meidän lapsi lopettaa, jos…

Lisäksi liikkeellä voi olla helikopterihuoltajia. Ruskeakielisyys ei tunne rajoja eikä suhmuroinnissa säästellä, kun helikopterit järjestelevät omalle lapselleen mahdollisimman edullisia olosuhteita. Helikopterit viihtyvät supsuttelemassa valmentajan korvaan. Koska tärkeintähän on se oman lapsen tilanne, vaikka kyse onkin joukkuepelistä.

Uhkailu, kiristys ja lipominen toimivat hetkellisesti yksilön kannalta, mutta joukkueen kannalta ne ovat ongelmallisia. Vanhemman toivoma kehitys jää toteutumatta, pallotatseja ei ehkä tulekaan eikä onnistumisia kentällä.

Lisäksi pelaajat huomaavat helposti sen, kuka ei kuulu taitojensa ja motivaationsa puolesta joukkueeseen. Tällainen toiminta murentaa valmentajan uskottavuutta ja auktoriteettia pelaajien silmissä.

Mitä pitäisi tehdä, jotta...

Jos kohtelu mättää, asia kannattaa ottaa puheeksi valmentajan kanssa. Sopiva paikka pohdintaan on esimerkiksi pelaajakeskustelu, johon molemmat osapuolet tulevat valmistautuneina.

Puhumalla asiat auki ja listaamalla kehityskohteet edistetään pelaajan polkua paremmin kuin kiukuttelemalla ja kiristämällä. Jos joku mättää, otetaan asia puheeksi, jotta pelaajan tähti tuikkisi yhä kirkkaampana.

Futismutsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriisiä ja viestintää

Mikään ei ole sen vakavampaa kuin juniorijalkapallo. Näin olemme ystäväni kanssa todenneet useampaan kertaan, kun olemme päivittäneet tietojamme kenttien Kauniiden ja rohkeiden käänteistä.  Siellä tunnetta ja kuohuntaa riittää. Eivätkä erotkaan tai uudet liitot ole tavattomia.

Pienillä energia menee pelaamiseen, aikuisten energiat voivat pahimmillaan suuntautua säätämiseen ja suhmurointiin. Kahden ihmisen välinen konflikti voi pahimmillaan laajentua ikäluokan eloonjäämiskamppailuksi.

Jokainen seuraamani taistelu on lähtenyt eri asiasta, mutta maksumiehet ovat aina olleet samat. Ne ovat junioripelaajat, joiden ainoa tavoite on pelata. Taisteluita on käyty eri seuroissa ja eri lajeissa mutta samoin lopputuloksin. Maksajia ovat edelleenkin olleet ne lapset, jotka ovat menettäneet joukkueensa, joukkuekaverinsa tai valmentajansa.

Juniorityötä tehdään tunteella ja intohimolla. Hyvä niin. Mutta aina välillä on myös hyvä antaa tunteen mennä, ja pysähtyä sen ääreen, kenelle ja miksi työtä tehd…

Mä hakkaan sut

Peli oli päättynyt ja vastustaja voittanut lukemin 0-1. Pelin jälkeen vastustajan pelaaja tuli sanomaan 14-vuotiaalle pelaajallemme.

-Mä hakkaan sut.

Toinen saman joukkueen pelaaja kävi kentällä käsiksi maalivahtiimme. Keltainen kortti heilahti, mutta ei mitään muuta. Kyseisen joukkueen valmennus ei reagoinut kummankaan toimintaan.

Nämä ovat tilanteita, jotka eivät kuulu jalkapalloon. Jalkapallo on fiksujen ihmisten laji, jossa paremmuus ratkotaan taidolla ja joskus myös tuurilla. Kontakteja ja kolhuja tulee, mutta väkivallalla uhkaaminen ei kuulu lajiin.
Aikuisten iso rooli Kun samat joukkueet vääntävät vuosikausia toisiaan vastaan, kertyy toisille enemmän hampaankoloon kuin toisille. Tuomarit ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa siinä, että vanhoja kaunoja ei lähdetä kostamaan kentällä.

Mutta myös valmentajilla on iso rooli. Lajiosaamisen lisäksi heillä pitää olla taitoa käsitellä erilaisia pelaajia. Ja rohkeutta sanoa, että tuollainen käytös ei kentällä käy. Silläkin uhalla, että t…

Joukkueen vaihtamisen sietämätön vaikeus

Päätös ei ollut helppo. Sitä kipuilivat niin pelaaja kuin äitikin. Se merkitsi kaiken tutun ja turvallisen jättämistä. Se tarkoitti kaiken aikatauluttamista, ylimääräisen karsimista ja keskittymistä vain jalkapalloon ja kouluun.

Toisaalta se oli loistava mahdollisuus oppia lisää, saada uusia ystäviä ja kokea aivan uudenlaista jalkapallokulttuuria. Se oli heittäytymistä, riskin ottamista ja omien rajojen hakemista. Se oli kortti, joka piti katsoa.

Kun päätös oli tehty, vielä vaikeampaa oli kertoa siitä niille ihmisille, joiden kanssa oli vuosia pyörinyt harrastuksen ympärillä. Pelaajalle se oli helpompaa, koska kaikki uusi, kiva ja jännittävä oli edessä.  Futismutsille se oli vaikeaa, koska kaikki tutut pelaajat ja aikuiset jäivät toiseen joukkueeseen.

Useimmat tutut tuntuivat aidosti iloitsevan ja ymmärtävän. Mutta eivät kaikki.

Vasta silloin ymmärsin, miten pelaajan joukkueen vaihtaminen voi käydä tunteisiin. Jopa niin paljon, että sitä piti sähköposteissa puida. Niissä kerrottiin, e…