Siirry pääsisältöön

Mun ei tarvitse sietää sellaista käytöstä

Mä en aio enää kertaakaan kuunnella sellaista huutamista. Mun ei tarvitse sietää eikä kuunnella sellaista, esikoinen totesi ja ripusti pillin ja kellon naulaan.

Liian monen pelinohjaajan viheltäminen päättyy tällaisiin tunnelmiin. Kun riittävästi huutoa kuuluu kentän laidalta, mitta tulee täyteen, lopullisesti.

Vuosittain KP-75:ssä aloittaa kymmeniä uusia pelinohjaajia. He ovat seuran omia pelaajia, joilla on intoa ja osaamista sekä palava halu oppia lisää. Silti vain pieni osa jatkaa viheltämistä ensimmäistä vuotta pidempään. Ani harva hakeutuu varsinaiseen erotuomarikoulutukseen.

Edes viheltämisestä maksettava pieni palkkio ei saa nuoria jatkamaan. He eivät halua kuunnella huutamista ja ovat siinä harvinaisen oikeassa. En minäkään kuuntelisi muutaman euron vuoksi sellaista mesomista.

Virheitä toki sattuu, harjoittelevathan pelinohjaajat vasta viheltämistä. Mutta saavat he niskaansa välillä aivan asiatonta kuraa: kovimmilla huutelijoilla säännöt eivät ole aina hallussa, vaikka mielipiteitä piisaakin.

Koulutuksen kautta katsomoon

Mielestäni kaikkien futisvanhempien pitäisi käydä pelinohjaajakoulutus ja viheltää muutama peli. Silloin jokainen huomaisi, miten helppoa on nähdä aivan absoluuttisen oikein jokainen sivuraja, töniminen, tuuppiminen ja käsivirhe. Miten helppoa on nähdä, oliko pelaaja pari senttiä paitsiossa vai ei.

Jotta päästäisiin todelliseen tunnelmaan, pelaajat voisivat koota kentän laidalle porukan, joka huutelisi vihellyksistä. Lisäksi tarvittaisiin muutama pelaaja valittavan valmentajan tai tirrittävän toimihenkilön rooliin.  Mitä asiattomampaa ja asiantuntemattomampaa huutelu olisi, sitä parempi tunnelman kannalta.

Vasta koulutuksen jälkeen vanhemmat pääsisivät koutsaamaan tai kannustamaan kentän laidalle. Tarvittaessa voitaisiin järjestää tukiopetusta kovapäisimmille karjujille.

Oranssit kortit takaisin

Jokunen vuosi sitten oli kokeilu, jossa pelinohjaajat antoivat oransseja kortteja asiattomasti käyttäytyville aikuisille. Korteissa muistutettiin, että huutaminen ei sovi lasten peleihin ja annettiin osoite asiallisen palautteen antamista varten.

Kaipaan oransseja kortteja takaisin. Ne antaisivat pelinohjaajille helpon ja näkyvän tavan reagoida huuteluun. On helpompaa nostaa oranssi kortti kuin puuttua puhumalla aikuisen asiattomaan käytökseen. Ehkäpä näyttävästi annettu oranssi kortti aiheuttaisi hieman häpeää huutelijassa tai ainakin myötähäpeää muissa kannattajissa.

Lisäksi kotijoukkueiden joukkueenjohtajia pitäisi entisestään rohkaista puuttumaan niin oman kuin vierasjoukkueenkin kannattajien asiattomaan huuteluun. Helppoa se ei toki ole, eikä aina puhe mene perille.

Meidän ei tarvitse sitä sietää

Toivon, että jokainen KP-75:n kannustaja pyrkii omalla esimerkillään kitkemään asiattomuudet ja tartuttaa hyvää mallia muihinkin. Jos kannustajien keskuudessa ei huutelua suvaita, aika moni sulkee suunsa ryhmäkurin ansiosta.

Toivottavasti mahdollisimman moni pelinohjaaja haluaa jatkaa viheltämistä ensi kaudellakin. Tehdään se heille mieluisaksi ja mahdolliseksi omalla käytöksellämme. Kunnioitetaan peliä, pelaajia ja pelinohjaajia.

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joukkueen vaihtamisen sietämätön vaikeus

Päätös ei ollut helppo. Sitä kipuilivat niin pelaaja kuin äitikin. Se merkitsi kaiken tutun ja turvallisen jättämistä. Se tarkoitti kaiken aikatauluttamista, ylimääräisen karsimista ja keskittymistä vain jalkapalloon ja kouluun. Toisaalta se oli loistava mahdollisuus oppia lisää, saada uusia ystäviä ja kokea aivan uudenlaista jalkapallokulttuuria. Se oli heittäytymistä, riskin ottamista ja omien rajojen hakemista. Se oli kortti, joka piti katsoa. Kun päätös oli tehty, vielä vaikeampaa oli kertoa siitä niille ihmisille, joiden kanssa oli vuosia pyörinyt harrastuksen ympärillä. Pelaajalle se oli helpompaa, koska kaikki uusi, kiva ja jännittävä oli edessä.  Futismutsille se oli vaikeaa, koska kaikki tutut pelaajat ja aikuiset jäivät toiseen joukkueeseen. Useimmat tutut tuntuivat aidosti iloitsevan ja ymmärtävän. Mutta eivät kaikki. Vasta silloin ymmärsin, miten pelaajan joukkueen vaihtaminen voi käydä tunteisiin. Jopa niin paljon, että sitä piti sähköposteissa puida. Niissä kerrot

Kriisiä ja viestintää

Mikään ei ole sen vakavampaa kuin juniorijalkapallo. Näin olemme ystäväni kanssa todenneet useampaan kertaan, kun olemme päivittäneet tietojamme kenttien Kauniiden ja rohkeiden käänteistä.  Siellä tunnetta ja kuohuntaa riittää. Eivätkä erotkaan tai uudet liitot ole tavattomia. Pienillä energia menee pelaamiseen, aikuisten energiat voivat pahimmillaan suuntautua säätämiseen ja suhmurointiin. Kahden ihmisen välinen konflikti voi pahimmillaan laajentua ikäluokan eloonjäämiskamppailuksi. Jokainen seuraamani taistelu on lähtenyt eri asiasta, mutta maksumiehet ovat aina olleet samat. Ne ovat junioripelaajat, joiden ainoa tavoite on pelata. Taisteluita on käyty eri seuroissa ja eri lajeissa mutta samoin lopputuloksin. Maksajia ovat edelleenkin olleet ne lapset, jotka ovat menettäneet joukkueensa, joukkuekaverinsa tai valmentajansa. Juniorityötä tehdään tunteella ja intohimolla. Hyvä niin. Mutta aina välillä on myös hyvä antaa tunteen mennä, ja pysähtyä sen ääreen, kenelle ja miksi työtä

Suuria vääryyksiä

Käsi sydämelle futisvanhemmat.  Kuinka monen mielessä on joskus käynyt, että oma pelaaja ei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua? Että lasta peluutetaan väärällä pelipaikalla, väärässä joukkueessa tai että pelaaja saa liian vähän minuutteja kuntoonsa, taitoihinsa ja muuhun joukkueeseen nähden? Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä. Hyvin moni varmasti näkee oman kullanmurunsa taidot erinomaisina ja kehityspotentiaalin valtavana. Ongelmallisia näistä fiiliksistä tulee silloin, jos asia jää kaihertamaan eikä asian käsittelyyn löydy työkaluja. Pahimmillaan tyytymätön saa muitakin mukaan ja pilaa koko ryhmän ilmapiiriä. Puheeksi ottamisen vaikeus Asian puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, jolloin valmentajan perusteet jäävät kuulematta. Samoin jäävät kuulematta ne asiat, joita kehittämällä pelaaja voisi edetä. Vaikka hyökkäyshaluisesta pakkipaikka saattaakin tuntua rangaistukselta, voi se olla tärkeää vaikka pelikäsityksen kehittymisen kannalta. Puheeksi ottamisessa voi olla ongelmia