Siirry pääsisältöön

Säässä kuin säässä

Ensikertalainen tuli peliin äitinsä kanssa. Äiti oli sitä mieltä, että lapsi jättää pelin väliin. Syynä oli se, että nappis oli kastunut vesipullon vuotaessa. Vakuuttelin huolestuneelle äidille, että märällä kengällä voi pelata varsin mainiosti. Puhuin siitä, miten tärkeää joukkueelle on saada pelaaja kentälle. 

Hieman meinasi suupieltä nykiä. En viitsinyt rikkoa illuusiota jalkapallon harrastamisesta. Sitä kun pelataan säässä kuin säässä. Tuli taivaalta sitten vettä, lunta tai rakeita tai kaikkien noiden kolmen yhdistelmää.

Eihän tarvi mennä suihkuun?

Pahimmillaan vettä tulee niin paljon, että pallo pysähtyy lammikkoon tai loiskauttaa komeat vesikaaret kentän pintaan iskeytyessään. Onpa ollut niitäkin pelejä, jossa pelaajien on täytynyt ottaa kenkä välillä pois, koska se on ollut niin täynnä vettä, että sillä ei voi potkaista. 

Pelaajia vedenpaisumus haittaa yleensä vähemmän kuin katsomossa värjötteleviä kannattajia. Parhaimmillaan pelaaja tulee tällaisen vesipallopelin jälkeen hymy huulilla kysymään “Eihän tarvi mennä suihkuun?”

Dyykkauksia mutalammikkoon

Elämyksellisiä ovat myös pelit märillä ruohokentillä, joilla jarruttaminen ei oikein onnistu. Niissä olosuhteissa pallon pysähtyessä pelaaja voi hyvinkin jatkaa matkaansa. Mitä nuorempi nuorempi pelaaja on, sitä enemmän iloa hän saa irti märistä olosuhteista. Onnistuuhan liukutaklaus aivan ennennäkemättömällä tavalla, ihan Mestarien liigan tyyliin.  

Mutaiset ruohokentät ovat vieläkin virikkeellisempi vaihtoehto. Kun pelaaja kaatuu, hän laskeutuu suurella todennäköisyydellä siihen suurimpaan rapakkoon, suorin vartaloin. Tosin futari ei märkää tai mutaa pelkää vaan esimerkiksi maalivahtina ollessaan dyykkaa urheasti mutamössöön. Sieltä hän nousee ylpeänä pallo kainalossaan, samalla kun äiti pohtii, onko lapsi oikeasti pakko ottaa pelin jälkeen autoon. 

Vielä suurempi epätoivo valtaa vanhemman, kun hän alkaa pestä märän nurmen ja mudan tahraamaa yj:n pelipaitaa, joka joskus on ollut väriltään valkoinen. 

Lumipalloa loskassa

Jalkapallon lisäksi ajoittain pelataan lumipalloa. Silloin pallo saa komean lumikuoren, jota koristavat mustat kumirouhepilkut. Lumipalloa pelataan usein kevättalvisessa loskasäässä. Kuten mutapalloilijat myös loskapalloilijat tulevat yleensä kotiin erittäin märkinä, joskaan ei yhtä likaisina. 

Keli harvoin haittaa pelaajaa vaikkakin huoltajaa sitäkin enemmän. Varsinkin pienten pelaajien poissaolojen määrä tahtoo kasvaa silloin, kun turnausviikonloppuun sattuu kahden päivä kaatosade. 

Eiköhän me aikuiset vedetä jatkossa saappaat ja sadeviitat päälle ja anneta lasten nauttia vesi-, lumi- tai loskapallosta täysin siemauksin. Mitä kamalampi keli on, sen elävämmät muistot kaikille jäävät.

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmemaan Liisat

Hieraisen silmiäni. Epäilen muistiani. Katson kentälle tulevaa joukkuetta kummissani. Vain muutama tunti sitten, vastustajan pelaajat näyttivät varsin erilaisilta. Eivätkä vain erilaisilta, vaan myös hyvin erikokoisilta. Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana. Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä. Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille pa

Ei meidän ikäluokassa

Kiusaaminen on ikävä ilmiö, johon lähes jokainen ikäluokka törmännee. Pahimmillaan tilanne voi jatkua pitkäänkin, koska kiusaajat toimivat niin taitavasti, ettei kiusaaminen näy valmentajan silmiin tai kanna huoltajan korviin. Asian ottaminen esiin ei ole tehtävistä kaikkien kiitollisimpia. Palautteen vastaanottajan ensimmäinen reaktio voi olla pään laittaminen syvälle pensaaseen. - En MINÄ ole huomannut mitään. Vastuuhenkilöt eivät suinkaan ole aina paikalla eivätkä mitenkään voi huomata kaikkea kentän laidalla. Se on täysin ymmärrettävää. Mikä ei ole ymmärrettävää, on palautteen vesittäminen sillä, että minä en ole mitään huomannut. Vahva Minä en ole huomannut mitään -vastaus korreloi helposti sen kanssa, miten tomerasti asiaa aletaan selvittää. Pahimmillaan tuo asenne tarkoittaa sitä, että koska minä en ole huomannut mitään, kiusaamista ei ole. Nollatoleranssi, paperilla Kiusaamisesta päästään tuskin ikinä eroon, mutta siihen puuttumiseen voidaan valtavasti vaikuttaa. Ent

Kentällinen mokkapaloja

Niin pelaaja kuin hänen huoltajansakin kasvaa harrastuksen myötä. Kun pelaaja oppii syötön, oppii lapsen huoltaja parhaan mokkapalareseptin ja pizzaohjeen. Koska turnauksissa syödään neliömetreittäin mokka- ja pizzapaloja. Aina ja ikuisesti. Pitkään pelanneen lapsen huoltaja ehtiikin leipoa vähintään kentällisen mokkapaloja pelivuosien aikana. Kun pelaaja oppii nilkkapotkun, huoltaja oppii buffahinnaston. Vaikka yöllä herätettäisiin, suusta tulee mokkapalan ja kahvin kokonaishinta. Sekä se, mitä maksaa makkara ja pillimehu. Koska se kuuluu lajiin, yhtä olennaisesti kuin pallo ja nappikset. Kun ollaan niin pitkällä, että lapsi tietää mikä on paitsio, huoltaja tietää, miten turnauskatokset kasataan ja mikä on paras tapa sytyttää makkaragrilli kulmakarvoja kärtsäämättä. Kurittomat kengännauhat ja kampaukset Pelaajan vanhempi oppii myös tekemään solmuja. Aloittelijan tunnistaa rusetista ja  epäuskoisesta katseesta, joka aiheutuu, kun nauhat aukeavat noin seitsemännen kerran tunnin