Siirry pääsisältöön

Kummituksia ja mehiläismuodostelmia

Peli-ilo on parhaimmillaan jalkapallokoululaisten peleissä, kun hyökätään mehiläisparvea muistuttavassa muodostelmassa. Timantit, joulukuuset ja muut pelikuviot saavat kyytiä, kun mennään koko joukkueen voimin kohti maalia. Oikea suuntakin saattaa unohtua, kun lähdetään iloiseen laukkaan kohti jotain maalia.

Pienten pelit ovat aitoja, hurmaavia ja viihdyttäviä mutta myös hyvin herkkiä häiriötekijöille. Matalalla lentänyt lentokone voi pysäyttää puolet pelaajista paikoilleen ja ohiajava paloauto tyhjentää kaiken muun mielestä. Liivit ovat erittäin inspiroivia, hetkessä ne muuntautuvat niin kummituksen kaavuiksi kuin hevosen hännäksi, kunnes koutsi muistuttaa niiden käyttötarkoituksesta.

Hiekkakakkuleipureita ei kentän laidalla näe, sillä jalkapallokoululaiset eivät enää treenaa hiekkakentillä. Hiekan on korvannut tekonurmen musta kumirouhe, joka toimi niin rakennusmateriaalina kuin kasvomaalausten värinäkin. Näitä saavutuksia esitellään ylpeänä omille vanhemmille, jotka eivät aina ole aivan yhtä ilahtuneita mustaharmaista pikkupelaajistaan.

Kenttärajat eivät kahlitse


Jalkapallokoululaiset treenit voivat liikuttaa koko perhettä. Näin ainakin meillä kävi, kun kuopus aloitti jalkapallokoulun. Sosiaalista kolmivuotiasta kiinnosti kovasti se, mitä muissa kuin omassa ryhmässä tapahtui. Tyttö livahti liukkaasti muihinkin ryhmiin, vanhempien laukatessa lapsen perässä. Lämmin tuli joka kerta ja joskus uskonpuutekin. Homma kuitenkin kannatti, löytyihän kaaoottisen alun jälkeen jalkapallosta oma rakas harrastus. 

Eivätkä kenttärajat eivät kahlinneet keskimmäistäkään. Ensimmäisessä jalkapallokoulun lopputurnauksessa poika kävi tekemässä maalin myös naapurikentälle, maalivahdin suureksi kummastukseksi. 

Yhden miehen kuljetusliikkeestä Cruyffin käännökseen


Vaikka pallo ei välillä näy pelaajaparven keskeltä eikä syötöistä ole tietoakaan yhden miehen kuljetusliikkeiden toiminnassa, tärkeintä on olla mukana ja kannustaa. Harjoittelun myötä katse irtoaa pallosta, pää nousee ylös ja kentällä alkaa nähdä syöttösuuntia ja vapaita pelaajia. Cruyffin käännöksen oppii aikanaan, kun vaan jaksaa harjoitella. 

Sitä ennen jalkapallokouluun on hyvä tulla ja sieltä lähteä hymy huulilla. Sekä tietysti tuulettaa ja iloita onnistumisista.  Annetaan lasten peli-ilon tarttua ja suhtaudutaan kärsivällisesti kasvo- tai kokovartalomaalauksiinkin.

Nautitaan mehiläisparvimuodostelmasta, kyllä se aikanaan taipuu timantiksi ja muiksi halutuiksi pelimuodoiksi. 

Futismutsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säässä kuin säässä

Ensikertalainen tuli peliin äitinsä kanssa. Äiti oli sitä mieltä, että lapsi jättää pelin väliin. Syynä oli se, että nappis oli kastunut vesipullon vuotaessa. Vakuuttelin huolestuneelle äidille, että märällä kengällä voi pelata varsin mainiosti. Puhuin siitä, miten tärkeää joukkueelle on saada pelaaja kentälle. 

Hieman meinasi suupieltä nykiä. En viitsinyt rikkoa illuusiota jalkapallon harrastamisesta. Sitä kun pelataan säässä kuin säässä. Tuli taivaalta sitten vettä, lunta tai rakeita tai kaikkien noiden kolmen yhdistelmää.
Eihän tarvi mennä suihkuun?Pahimmillaan vettä tulee niin paljon, että pallo pysähtyy lammikkoon tai loiskauttaa komeat vesikaaret kentän pintaan iskeytyessään. Onpa ollut niitäkin pelejä, jossa pelaajien on täytynyt ottaa kenkä välillä pois, koska se on ollut niin täynnä vettä, että sillä ei voi potkaista. 

Pelaajia vedenpaisumus haittaa yleensä vähemmän kuin katsomossa värjötteleviä kannattajia. Parhaimmillaan pelaaja tulee tällaisen vesipallopelin jälkeen hymy huu…

Sinulle on paikka katsomossa

Peli on juuri alkamassa. 11 kundia kentällä ja viisi odottaa vuoroaan vaihtopenkillä. Kaunis ilma, auringonpaiste, kotipeli. On pelipäivä, juhlapäivä.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kaikkialla muualla kuin katsomossa. Se ammottaa tyhjyyttään. Pelaajien vanhemmista ovat paikalla ne kaksi tosi fania, jotka seisovat siellä säässä kuin säässä. Siinä ne sanailevat keskenään, että saatiinkin tällä kertaa hyvät paikat.

On surullista nähdä, miten vanhempien määrä peleissä laskee lasten kasvamisen myötä. Siinä missä pienten peleissä ovat oman perheen lisäksi mummit ja kummit, teini-ikäisten peleissä katsomot kumisevat tyhjyyttään.
Minkälaisen viestin sinä annat? Mitä vanhemmaksi pelaajat käyvät, sitä enemmän aikaa harrastus vie. Harrastetasollakin treenit vievät helposti vähintään neljä ilta viikosta ja siihen vielä pelit päälle. Lapsi tai nuori viestii sitoutumisellaan siitä, että tämä juttu on mulle tärkeä. Käytän siihen paljon aikaa ja haluan kehittyä. Minkälaisen viestin vanhemmat…

Aamulla kello 4.15

En tee tätä rakkaudesta lajiin vaan rakkaudesta lapsiin, kuvaili eräs toimihenkilö ansiokasta työtään juniorifutiksen eteen.

Allekirjoitan tuon väitteen. Täytyy tunnustaa, että rakkaus lajiin ei aina syki kovin vahvana silloin, kun herätyskello karjuu aamuneljältä puuron keittoon ja kuljettamaan pelaajaa lentokentälle. Silti kampean itseni ylös, tarkistan futarin varusteet ja kypsyttelen puuron valmiiksi. Samalla toivoen, että pahempaa varuste- tai passihävikkiä ei ilmene ennen lähtöä.

Kieltämättä rakkaus saattaa olla silloinkin koetuksella, kun viikonloppuun pakkautuu monta eri turnausta ja kotona käydään lähinnä hakemassa kuivia varusteita. Mutta kun onnistunut suoritus tai mojova maalipaikka tulee, unohtuu kylmyys ja märkyys. Itsekin lämpenee katsoessa pelaajien iloa ja onnistumista sekä sitä, miten harkoissa opetellut asiat siirtyvät peliin.
Voisi sitä tehdä muutakin, vai voisiko? Ylihintaista ja alijäähtynyttä turnauskahvia litkiessä mielessä on käynyt, että samalla rahalla voisi…