Siirry pääsisältöön

Kummituksia ja mehiläismuodostelmia

Peli-ilo on parhaimmillaan jalkapallokoululaisten peleissä, kun hyökätään mehiläisparvea muistuttavassa muodostelmassa. Timantit, joulukuuset ja muut pelikuviot saavat kyytiä, kun mennään koko joukkueen voimin kohti maalia. Oikea suuntakin saattaa unohtua, kun lähdetään iloiseen laukkaan kohti jotain maalia.

Pienten pelit ovat aitoja, hurmaavia ja viihdyttäviä mutta myös hyvin herkkiä häiriötekijöille. Matalalla lentänyt lentokone voi pysäyttää puolet pelaajista paikoilleen ja ohiajava paloauto tyhjentää kaiken muun mielestä. Liivit ovat erittäin inspiroivia, hetkessä ne muuntautuvat niin kummituksen kaavuiksi kuin hevosen hännäksi, kunnes koutsi muistuttaa niiden käyttötarkoituksesta.

Hiekkakakkuleipureita ei kentän laidalla näe, sillä jalkapallokoululaiset eivät enää treenaa hiekkakentillä. Hiekan on korvannut tekonurmen musta kumirouhe, joka toimi niin rakennusmateriaalina kuin kasvomaalausten värinäkin. Näitä saavutuksia esitellään ylpeänä omille vanhemmille, jotka eivät aina ole aivan yhtä ilahtuneita mustaharmaista pikkupelaajistaan.

Kenttärajat eivät kahlitse


Jalkapallokoululaiset treenit voivat liikuttaa koko perhettä. Näin ainakin meillä kävi, kun kuopus aloitti jalkapallokoulun. Sosiaalista kolmivuotiasta kiinnosti kovasti se, mitä muissa kuin omassa ryhmässä tapahtui. Tyttö livahti liukkaasti muihinkin ryhmiin, vanhempien laukatessa lapsen perässä. Lämmin tuli joka kerta ja joskus uskonpuutekin. Homma kuitenkin kannatti, löytyihän kaaoottisen alun jälkeen jalkapallosta oma rakas harrastus. 

Eivätkä kenttärajat eivät kahlinneet keskimmäistäkään. Ensimmäisessä jalkapallokoulun lopputurnauksessa poika kävi tekemässä maalin myös naapurikentälle, maalivahdin suureksi kummastukseksi. 

Yhden miehen kuljetusliikkeestä Cruyffin käännökseen


Vaikka pallo ei välillä näy pelaajaparven keskeltä eikä syötöistä ole tietoakaan yhden miehen kuljetusliikkeiden toiminnassa, tärkeintä on olla mukana ja kannustaa. Harjoittelun myötä katse irtoaa pallosta, pää nousee ylös ja kentällä alkaa nähdä syöttösuuntia ja vapaita pelaajia. Cruyffin käännöksen oppii aikanaan, kun vaan jaksaa harjoitella. 

Sitä ennen jalkapallokouluun on hyvä tulla ja sieltä lähteä hymy huulilla. Sekä tietysti tuulettaa ja iloita onnistumisista.  Annetaan lasten peli-ilon tarttua ja suhtaudutaan kärsivällisesti kasvo- tai kokovartalomaalauksiinkin.

Nautitaan mehiläisparvimuodostelmasta, kyllä se aikanaan taipuu timantiksi ja muiksi halutuiksi pelimuodoiksi. 

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joukkueen vaihtamisen sietämätön vaikeus

Päätös ei ollut helppo. Sitä kipuilivat niin pelaaja kuin äitikin. Se merkitsi kaiken tutun ja turvallisen jättämistä. Se tarkoitti kaiken aikatauluttamista, ylimääräisen karsimista ja keskittymistä vain jalkapalloon ja kouluun. Toisaalta se oli loistava mahdollisuus oppia lisää, saada uusia ystäviä ja kokea aivan uudenlaista jalkapallokulttuuria. Se oli heittäytymistä, riskin ottamista ja omien rajojen hakemista. Se oli kortti, joka piti katsoa. Kun päätös oli tehty, vielä vaikeampaa oli kertoa siitä niille ihmisille, joiden kanssa oli vuosia pyörinyt harrastuksen ympärillä. Pelaajalle se oli helpompaa, koska kaikki uusi, kiva ja jännittävä oli edessä.  Futismutsille se oli vaikeaa, koska kaikki tutut pelaajat ja aikuiset jäivät toiseen joukkueeseen. Useimmat tutut tuntuivat aidosti iloitsevan ja ymmärtävän. Mutta eivät kaikki. Vasta silloin ymmärsin, miten pelaajan joukkueen vaihtaminen voi käydä tunteisiin. Jopa niin paljon, että sitä piti sähköposteissa puida. Niissä kerrot

Kriisiä ja viestintää

Mikään ei ole sen vakavampaa kuin juniorijalkapallo. Näin olemme ystäväni kanssa todenneet useampaan kertaan, kun olemme päivittäneet tietojamme kenttien Kauniiden ja rohkeiden käänteistä.  Siellä tunnetta ja kuohuntaa riittää. Eivätkä erotkaan tai uudet liitot ole tavattomia. Pienillä energia menee pelaamiseen, aikuisten energiat voivat pahimmillaan suuntautua säätämiseen ja suhmurointiin. Kahden ihmisen välinen konflikti voi pahimmillaan laajentua ikäluokan eloonjäämiskamppailuksi. Jokainen seuraamani taistelu on lähtenyt eri asiasta, mutta maksumiehet ovat aina olleet samat. Ne ovat junioripelaajat, joiden ainoa tavoite on pelata. Taisteluita on käyty eri seuroissa ja eri lajeissa mutta samoin lopputuloksin. Maksajia ovat edelleenkin olleet ne lapset, jotka ovat menettäneet joukkueensa, joukkuekaverinsa tai valmentajansa. Juniorityötä tehdään tunteella ja intohimolla. Hyvä niin. Mutta aina välillä on myös hyvä antaa tunteen mennä, ja pysähtyä sen ääreen, kenelle ja miksi työtä

Suuria vääryyksiä

Käsi sydämelle futisvanhemmat.  Kuinka monen mielessä on joskus käynyt, että oma pelaaja ei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua? Että lasta peluutetaan väärällä pelipaikalla, väärässä joukkueessa tai että pelaaja saa liian vähän minuutteja kuntoonsa, taitoihinsa ja muuhun joukkueeseen nähden? Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä. Hyvin moni varmasti näkee oman kullanmurunsa taidot erinomaisina ja kehityspotentiaalin valtavana. Ongelmallisia näistä fiiliksistä tulee silloin, jos asia jää kaihertamaan eikä asian käsittelyyn löydy työkaluja. Pahimmillaan tyytymätön saa muitakin mukaan ja pilaa koko ryhmän ilmapiiriä. Puheeksi ottamisen vaikeus Asian puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, jolloin valmentajan perusteet jäävät kuulematta. Samoin jäävät kuulematta ne asiat, joita kehittämällä pelaaja voisi edetä. Vaikka hyökkäyshaluisesta pakkipaikka saattaakin tuntua rangaistukselta, voi se olla tärkeää vaikka pelikäsityksen kehittymisen kannalta. Puheeksi ottamisessa voi olla ongelmia