Futismutsi on etuoikeutettu. Hän saa tutustua lapseensa ja hänen joukkuekavereihinsa yhteisten turnausten ja reissujen aikana.
Mitä vanhemmiksi pelaajat käyvät, sitä elämyksellisempiä turnaukset ovat. Teinien kanssa tunnetta on aivan eri lailla kuin pienten pelaajien. Pienillä laastaria laitetaan polveen, isommilla sitä saatetaan tarvita sydänsuruihin.
Samassa turnauksessa tytöt vaikuttivat saaneen jonkun vatsaviruksen, koska vessassa piti rampata alituiseen viimeisenä yönä. Eikä joukkuekaveria tietystikään jätetty, vaan vessareissuille lähdettiin aina useamman tytön voimin ja oltiin siellä pitkään ja hartaasti.
Sitkeimmän pohjoismaisen yhteistyön rakentajan tavoitin aamukuuden kieppeillä, kun hän yritti hiippailla islantilaisten kundien luo makuupussinsa kanssa. Onneksi oli kyseessä oli oma lapsi, joka ymmärsi kireähköstä äänestäni, että nyt nukutaan eikä asiasta kannata neuvotella.
Eräässä toisessa turnauksessa vietin iltaa vahtikoirana laivan käytävällä, etteivät yli-innokkaat pojat rynni väkisin tyttöjen hytteihin. Ovet kun olivat aika ajoin poikien mielestä kutsuvasti raollaan. Vasta valmentajan puhuttelu sai casanovat asettumaan ja tytöt rauhoittumaan.
Jos pelaajat ovat hotellihuoneissa, voi käydä niin kuin erään joukkueen turnauksessa. Siellä tytöt olivat majoittaneet samanikäisiä kundeja, joilta avainkortti oli sopivasti “hukkunut”. Pojat olivat saaneet sängyt nukkumapaikakseen, tyttöjen osaksi tuli kylpyamme.
Hyvät muistot jäivät kaikille, tytöille myös seuraavana päivänä voitetut mitalit, kovin kipeät niskat ja armoton turnausväsymys.
Hetkeäkään en vaihtaisi pois, vaikka pelaajani on varmasti eri mieltä.
Futismutsi
Mitä vanhemmiksi pelaajat käyvät, sitä elämyksellisempiä turnaukset ovat. Teinien kanssa tunnetta on aivan eri lailla kuin pienten pelaajien. Pienillä laastaria laitetaan polveen, isommilla sitä saatetaan tarvita sydänsuruihin.
Ilon pilaamista vuosien kokemuksella
Huoltajan rooli ei ole aina arvostetuin, sillä aikuinen tappaa tylsyydellään teinien ilon erityisesti yöaikaan. Esimerkiksi eräässä turnauksessa sain muistutella innokkaimmille pohjoismaisille ihailijoille, “Sorry guys, wrong room” useampaankin kertaan. Joka kerta pojat olivat ihan yhtä yllättyneitä, kun se tarhapöllön näköinen täti oli edelleen hereillä tyttöjä vahtimassa.Samassa turnauksessa tytöt vaikuttivat saaneen jonkun vatsaviruksen, koska vessassa piti rampata alituiseen viimeisenä yönä. Eikä joukkuekaveria tietystikään jätetty, vaan vessareissuille lähdettiin aina useamman tytön voimin ja oltiin siellä pitkään ja hartaasti.
Sitkeimmän pohjoismaisen yhteistyön rakentajan tavoitin aamukuuden kieppeillä, kun hän yritti hiippailla islantilaisten kundien luo makuupussinsa kanssa. Onneksi oli kyseessä oli oma lapsi, joka ymmärsi kireähköstä äänestäni, että nyt nukutaan eikä asiasta kannata neuvotella.
Eräässä toisessa turnauksessa vietin iltaa vahtikoirana laivan käytävällä, etteivät yli-innokkaat pojat rynni väkisin tyttöjen hytteihin. Ovet kun olivat aika ajoin poikien mielestä kutsuvasti raollaan. Vasta valmentajan puhuttelu sai casanovat asettumaan ja tytöt rauhoittumaan.
Koulumajoitus on parasta
Teinien kanssa koulumajoitus kaikessa askeettisuudessaan on paras. Viis narisevista ilmapatjoista, sen äänen voi torjua pussilakanalla. Koulumajoitus on ehdoton, koska yhden oven kuulee helpommin kuin kymmenen. Lisäksi vessareissuilijoiden määrä on helppo hahmottaa yhdessä tilassa.Jos pelaajat ovat hotellihuoneissa, voi käydä niin kuin erään joukkueen turnauksessa. Siellä tytöt olivat majoittaneet samanikäisiä kundeja, joilta avainkortti oli sopivasti “hukkunut”. Pojat olivat saaneet sängyt nukkumapaikakseen, tyttöjen osaksi tuli kylpyamme.
Hyvät muistot jäivät kaikille, tytöille myös seuraavana päivänä voitetut mitalit, kovin kipeät niskat ja armoton turnausväsymys.
Hetkeäkään en vaihtaisi pois, vaikka pelaajani on varmasti eri mieltä.
Futismutsi