Siirry pääsisältöön

Ihailijoita ja ilmapatjoja

Futismutsi on etuoikeutettu. Hän saa tutustua lapseensa ja hänen joukkuekavereihinsa yhteisten turnausten ja reissujen aikana.

Mitä vanhemmiksi pelaajat käyvät, sitä elämyksellisempiä turnaukset ovat. Teinien kanssa tunnetta on aivan eri lailla kuin pienten pelaajien. Pienillä laastaria laitetaan polveen, isommilla sitä saatetaan tarvita sydänsuruihin.

Ilon pilaamista vuosien kokemuksella 

Huoltajan rooli ei ole aina arvostetuin, sillä aikuinen tappaa tylsyydellään teinien ilon erityisesti yöaikaan. Esimerkiksi eräässä turnauksessa sain muistutella innokkaimmille pohjoismaisille ihailijoille, “Sorry guys, wrong room” useampaankin kertaan. Joka kerta pojat olivat ihan yhtä yllättyneitä, kun se tarhapöllön näköinen täti oli edelleen hereillä tyttöjä vahtimassa.

Samassa turnauksessa tytöt vaikuttivat saaneen jonkun vatsaviruksen, koska vessassa piti rampata alituiseen viimeisenä yönä. Eikä joukkuekaveria tietystikään jätetty, vaan vessareissuille lähdettiin aina useamman tytön voimin ja oltiin siellä pitkään ja hartaasti.

Sitkeimmän pohjoismaisen yhteistyön rakentajan tavoitin aamukuuden kieppeillä, kun hän yritti hiippailla islantilaisten kundien luo makuupussinsa kanssa. Onneksi oli kyseessä oli oma lapsi, joka ymmärsi kireähköstä äänestäni, että nyt nukutaan eikä asiasta kannata neuvotella.

Eräässä toisessa turnauksessa vietin iltaa vahtikoirana laivan käytävällä, etteivät yli-innokkaat pojat rynni väkisin tyttöjen hytteihin. Ovet kun olivat aika ajoin poikien mielestä kutsuvasti raollaan. Vasta valmentajan puhuttelu sai casanovat asettumaan ja tytöt rauhoittumaan.

Koulumajoitus on parasta   

Teinien kanssa koulumajoitus kaikessa askeettisuudessaan on paras. Viis narisevista ilmapatjoista, sen äänen voi torjua pussilakanalla.  Koulumajoitus on ehdoton, koska yhden oven kuulee helpommin kuin kymmenen. Lisäksi vessareissuilijoiden määrä on helppo hahmottaa yhdessä tilassa.

Jos pelaajat ovat hotellihuoneissa, voi käydä niin kuin erään joukkueen turnauksessa. Siellä tytöt olivat majoittaneet samanikäisiä kundeja, joilta avainkortti oli sopivasti “hukkunut”. Pojat olivat saaneet sängyt nukkumapaikakseen, tyttöjen osaksi tuli kylpyamme.

Hyvät muistot jäivät kaikille, tytöille myös seuraavana päivänä voitetut mitalit, kovin kipeät niskat ja armoton turnausväsymys.

Hetkeäkään en vaihtaisi pois, vaikka pelaajani on varmasti eri mieltä.

Futismutsi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihmemaan Liisat

Hieraisen silmiäni. Epäilen muistiani. Katson kentälle tulevaa joukkuetta kummissani. Vain muutama tunti sitten, vastustajan pelaajat näyttivät varsin erilaisilta. Eivätkä vain erilaisilta, vaan myös hyvin erikokoisilta. Mitä lie tapahtunut, kun finaalikentällinen näytti päätä pidemmältä kuin aiempi kentällinen. Oliko heille käynyt kuin Liisalle Ihmemaassa, kun pituutta oli tullut yhtäkkiä melkoisesti lisää? Tällaista metamorfoosia en ollut koskaan aiemmin nähnyt yli kymmenen futismutsivuoden aikana. Ennen äkillistä kasvupyrähdystä pienet Ihmemaan Liisat hävisivät joukkueellemme, mutta finaalissa kävi toisin. Eikä ihme, olihan kentällä aivan eri ryhmä kuin aiemmin. Finaalin isommat Ihmemaan Liisat olivat todella taitavia pelaajia, joskin osa yli-ikäisiä. Ymmärrän yli-ikäisten käyttämisen silloin, kun joukkuetta ei tahdota muuten saada kasaan. On tärkeämpää ottaa pari yli-ikäistä mukaan ja päästä pelaamaan kuin jättää turnaus väliin. Erityisen merkittävää tämä voi olla pienille pa

Kentällinen mokkapaloja

Niin pelaaja kuin hänen huoltajansakin kasvaa harrastuksen myötä. Kun pelaaja oppii syötön, oppii lapsen huoltaja parhaan mokkapalareseptin ja pizzaohjeen. Koska turnauksissa syödään neliömetreittäin mokka- ja pizzapaloja. Aina ja ikuisesti. Pitkään pelanneen lapsen huoltaja ehtiikin leipoa vähintään kentällisen mokkapaloja pelivuosien aikana. Kun pelaaja oppii nilkkapotkun, huoltaja oppii buffahinnaston. Vaikka yöllä herätettäisiin, suusta tulee mokkapalan ja kahvin kokonaishinta. Sekä se, mitä maksaa makkara ja pillimehu. Koska se kuuluu lajiin, yhtä olennaisesti kuin pallo ja nappikset. Kun ollaan niin pitkällä, että lapsi tietää mikä on paitsio, huoltaja tietää, miten turnauskatokset kasataan ja mikä on paras tapa sytyttää makkaragrilli kulmakarvoja kärtsäämättä. Kurittomat kengännauhat ja kampaukset Pelaajan vanhempi oppii myös tekemään solmuja. Aloittelijan tunnistaa rusetista ja  epäuskoisesta katseesta, joka aiheutuu, kun nauhat aukeavat noin seitsemännen kerran tunnin

Mä hakkaan sut

Peli oli päättynyt ja vastustaja voittanut lukemin 0-1. Pelin jälkeen vastustajan pelaaja tuli sanomaan 14-vuotiaalle pelaajallemme. - Mä hakkaan sut. Toinen saman joukkueen pelaaja kävi kentällä käsiksi maalivahtiimme. Keltainen kortti heilahti, mutta ei mitään muuta. Kyseisen joukkueen valmennus ei reagoinut kummankaan toimintaan. Nämä ovat tilanteita, jotka eivät kuulu jalkapalloon. Jalkapallo on fiksujen ihmisten laji, jossa paremmuus ratkotaan taidolla ja joskus myös tuurilla. Kontakteja ja kolhuja tulee, mutta väkivallalla uhkaaminen ei kuulu lajiin. Aikuisten iso rooli Kun samat joukkueet vääntävät vuosikausia toisiaan vastaan, kertyy toisille enemmän hampaankoloon kuin toisille. Tuomarit ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa siinä, että vanhoja kaunoja ei lähdetä kostamaan kentällä. Mutta myös valmentajilla on iso rooli. Lajiosaamisen lisäksi heillä pitää olla taitoa käsitellä erilaisia pelaajia. Ja rohkeutta sanoa, että tuollainen käytös ei kentällä käy. Silläkin uh